Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2012

Kiitos tästä vuodesta!


 
Ei kuvaa
ei paljoja sanoja
 
Vain kiitosta
kiitollisuutta
kaikille teille jotka olette
olleet mukanani tämän vuoden
 
Jakaneet kannustusta
jaksaneet kuunnella.
 
Kiitos vuodesta 2012♥
 
Onnellista Uutta Vuotta 2013 teille kaikille♥

perjantai 28. joulukuuta 2012

Lähellä

 
Miten kertoa
miten näyttää
 
En oppinut näyttämään
onnea
vain pahaa oloa
 
Miten olikaan helppoa seurata jälkeä opittua
en edes tarkoituksella
silti ilmeellä ei toivotulla
 
Lapsuuden muistan hyvällä
tiesinkö edes muusta
 
Tuli aika nuoruuden
aika siitä piilossa harmauden
 
En vieläkään tiedä syytä verhoutumiseen
mutta mennyttä on
ei enää esille pyrkimässä
 
Aika alku aikuisuuden
niin luulin
lukua kun kalenterin katselin
 
Onnea, iloa
ja myös muuta
 
Kirjeen kerran sain
siinä lähettäjä kiitollinen
Kiitti etten pahaa enää jatkanut
kiitollinen etten äidiksi kykenevä
 
Ei tiennyt
ei oikeastaan edes loukannut
Tuleen kirjeen sytyttäen
tuuleen mukana tuhkan
tunteen häneen viimeisen
 
Kadoksissa itsestäni
kadonnut kauas huomaamatta
Luulin käyttäytyväni
 
Ehkä esimerkkinä
aavalla merellä
Rantaan löysin kera
puun tukevan
 
Nyt kotina lämpö
tuulessa
meren tuoksussa
 
Opinko koskaan
oikeasti lähelle päästämään
 
Opinko läheltä
lämpöä osoittamaan
Saanko rakkaitani tuntemaan
sen miten heitä rakastan


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rauhallista Joulua 2012

 

Haluan toivottaa kaikille
Rauhaisaa, turvallista ja Onnellista Joulua 2012.
 
 
Kynttilää sytyttäessäsi
hetki anna ajatukselle kiitoksen.
Kuinka hyvin onkaan
kuinka turvallista ja rauhallista.
 
Kiitä
turvasta
kodista lämpimästä.
Kiitä sanomasta
tulevaisuuden turvaavasta.
 
Pyydä rauhaa ja turvaa
kaikille
kaikkialle.
 
Pyydä siunausta maailmaan
jokaiselle elolliselle.
 
Kiitä oppaitasi
kiitä Pyhää Kolminaisuutta.
 
Kiitä itseäsi
rakkaitasi
läheisiäsi.
 
Siunausta Jouluusi
ja tulevaan Uuteen Vuoteen.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Lumisateessa

 
Yössä
vaan ei täydessä pimeydessä
 
Kohti vauhdilla
kohta kauas kaartaen
seuraavat läheltä ohittaen
mukanaan minua koskettaneet.
Kuin katseen uuden saaden
katson
valo kaikissa
vielä eri voimassa.
Katsonko silmin oppaan?
Toisissa valoa enemmän
toiset nähtävissä
ei kosketettavissa
kiertävät minut kaukaa.
Elämänkö virtaan katsoako sain?


lauantai 8. joulukuuta 2012

Opinko kuuntelemaan?


 
Ääntä,
puhetta,
kaikkialla, kaikille.
Kysymyksen tuuleen sanoin,
tuulelle,
perille vietäväksi.
Vastausta odottaen
tuulta kääntyvää
kääntyen, 
tuuleen toivoni asettaen.

Kääntyi tuuli
vastausten puro
eteeni virraten
Poiminko oikean
minulle kuuluvan
 En ainoa ehkä samaa kysyvä
vaan vastaus vain yksi minulle oikea.
 


lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukuun 1 pv.

 
Hyvää Joulunalkua kaikille.
Huomenna on ensimmäinen adventti.
 
Olin tänään joulumyyjäisissä ja tarkoitukseni
oli laittaa myös tänne muutama kuva sieltä.
Kuvat olivat kuitenkin sen verran epätarkkoja,
että yritän huomenna uudelleen.
 
Löysin eilen kauan kaipaamani jouluvalon ikkunaan.
Tämä valo on saanut minut ihastumaan itseensä erityisen paljon.
 
Alakuvassa on kaunis auringonlasku tältä pakkaspäivältä.
 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Pyydän ilmoittamaan

 
 
Kiitos teille kaikille jotka olette lukijoitani♥
 
Ajatuksiini tuli tänään,
että pitäisikö minun poistaa lukijat-näkymä.
 
Kirjoitatko minulle vaikka sähköpostilla
jos koet ratkaisun vääräksi.
Kommenttiosioon voi tietysti myös kommentoida:)
 
Palautan ne näkyviin, jos niin toivotaan.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Mitä jää

 
 
Aamujen noustua
iltojen laskettua
Vuosien vierittyä
elämän ajanlaskun
loppusummaan laskettuna.
 
Syntyi
jatkoi elämää
jo sukupolvia sitten alettua.
 
Ei jatka sukuaan
ei jaa perintöään
ei geenien tietoa jatkuvaa.
 
Tarkoitettu ei jatkuvaksi
tähän yksi taru loppuvaksi
yksi haara maatuvaksi.
 
Mitä minusta jää
kysyy
kysytään
 
Ei polkua
ei turhaa
Muiden jalka sitä myös koskettanut
ehkä askelta helpottanut
Suuntaa antanut
paikan
siihen hetkeen
 
Sieluun hetken merkinnyt
 
Vapaana liitää
uuteen hetkeen
hetkeen tärkeään


perjantai 16. marraskuuta 2012

Miten tiedän jos en näe?

 
 
Silmäsi niin kauniit
lempeät
rakkauden täyttämät.
 
Sieluusi näin
sieluun niin kauniiseen.
Ilo niistä loisti
viisaus rakkauteen.
 
Aikaan,
aikaan hämärtyvään.
Askel askeleelta
aikaan ilman kehon näköä
ilman näkökykyä.
 
Laitoitko talteen sielun
taidon lukea sielua.
 
Aika kohdata on
toinen ilman pintaa
ilman viittoja näyttämön
 
Voit vain tuntea
vain kuunnella
herkästi aistia.
 
Muistitko näkiessä
nähdä
nähdä todella
 
 
 


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Auringon nousu vai lasku?

 
 
Mitä tunnet, kun katsot tätä kuvaa?
Näetkö auringon laskevan vai nousevan?
 
Meille opetetaan, että elämän alussa on auringonnousu
syntymässämme.
Auringon oletetaan laskevan
iltojen hämärtyvän
iän karttuessa.
 
Kumpa antaisimme mahdollisuuden auringonnousulle
elämämme muissakin vaiheissa.
 
Miten tämä toisikaan toivoa nuorille joilla aurinko ei noussut lapsuudessa
ei ollut kirkkaimmillaan 17 vuotiaana.
 
Voisiko tämä estää elämän synnyttämän katkeruuden
jolle sydän antoi kodin.
 
Kun kysyn "miksi valitsit katkeruuden?"
vastaus saattaa olla syyssä lapsuuden.
Siinä mitä elämä eteen heitti.
 
Otit mukaan lapsuudessa,
kuin rakkainta nallea mukanasi kannat.
Antaa luvan pahaa oloa tuntea
voihan se kainalossa nukahtaa.
 
Mitä ajattelet itsestäsi
ihan oikeasti?
Kerrot tyytyväinen elämääsi olevasi
tyytyväinen itseesi.
 
Miksi et huomaa?
Pidät itsestäsi, rakastat.
 
Et kuitenkaan anteeksi anna.
Miksi, ymmärrä en.
 
Etkö ole juuri se ihana itsesi
sen vuoksi mistä lähdit,
mitä koit,
mitä tunsit?
 
Eikö nyt ole sinun aamusi♥
 
 
 


tiistai 6. marraskuuta 2012

Mistä löytäisin?


Mistä löytäisin
sen todellisen
totuuden elämälleni.

Viestejä saan
minulla jotain enemmän.
Onko tosiaan?

Synnyin jo helppoon elämään
ei mikään tuskaa tuottanut
ei työtä vaatinut.
Kaiken sain enempiä yrittämättä.

Ilman työtä hyvä olin kaikessa
ei mikään huonoa, ei mikään erityisen hyvää.
Läpi vuosien kuulla sain
jos yrittäisin paras olisin.

En saanut kai kunnianhimoa
en yrittäjyyden himoa.

Muistan hetket ylpeyden
kotiin tulin iloiten
palkintona sija ensimmäisen.
Ei ilo kauaa kestänyt
vastaani sain kysymyksen
kilpailijoita yksi vain.

Aikuisuutta jo pitkään elänyt olen
edelleen kadoksissa
mikä olen.
Ei enää tunnisteena koulun helppous
nyt jotenkin niin helppona
elämän syvin kysymys.

Minulle selvää,
niin monille ei kuitenkaan.

Olenko lampi veden voimaa antavan
vai harhaako olen?
Upotanko lähelle janoavan?

Kumpa löytäisin oman varmuuden
jotta todella
voimaa antaa veden siunauksen.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Sylissäni olet / You are on my arms


Syliini hamuat
katseesi niin kaunis, pyytävä.

Rakkauden kaipuun silmissäsi
tunnistan.

Kiire olisi
muuta aioin.

Syliini nostan
hetkeen tähän pysähdyn.

Ei mikään muu niin tärkeää
kuin juuri tämä hetki.

Painan kasvoni vasten sinua
tunnen
nuuhkia haluan muistoihin.

Ei hetki kauaa kestä
ei muualta pois
 ei menetettyä takaisin ottaa voi.

Miten paljon sainkaan
miten kauas vaikuttaakaan.

En muistanut olisi mihin kiire oli
hetken tämän
mukana pidän
läpi elämän.




There you are
You want on my arms.
your eyes  are so beautiful
them asks so much.

In your eyes
I see so much hungry of love
I feel it.

I’ll should to go
allways hurry

I’ll take you on my arms
at the moment
I’m here
right now.

There is nothing so important
no one else
just you
just right now
on this moment.

I want be so closly
so near as possible.

I want feel
I want breath you inside me
I want save this moment on my mind.

So short is the moment
I didn’t  lose anything

You gave me so much
I’ll remember this so far
so many years.

If you’ll ask me where did you hurry
I can’t remember.
If you’ll ask what I remember
I remember so much love
I remember this feeling.
I’ll have this memory mine hole life.

Thank You!




perjantai 19. lokakuuta 2012

Haluanko katsoa


Tässä voisin olla
tähän jäädä.

Unelmani
toiveeni
toteutuneena.

Takana niin paljon.

Tuulelta suojassa käpertyneenä
nurkassa
pimeässä
valona joskus lyhty myrskyn.

Sammunut ei
ei tuuli sitä matkaansa vienyt.

Maastoa vaikeaa
loputonta.
Siltä tuntui.
Loppui kuitenkin.

Hetki sitten tähän saavuin.

Viitot tänne tulemaan.
Kätesi kohti ohjaat.

Näkymä selvä
kauas
kaunis.

Katsonko
mihin johtaa.

Haluan kyllä.

Pyydän,
katseestani poista esteet.
Auta kuulemaan
opeta tuntemaan.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Minun voimaeläimeni


Hain torstaina oman voimaeläimeni.
Peuran.

kaksi muuta työtä (ne esittelen myöhemmin koru- ja korttiblogissani)
ja samalla tilasin voimaeläimen itselleni.
Kiitos Laura, ihanista tuloksista♥


Olen aina ihaillut intiaanien ajattelutapaa.
Sitä miten he uskovat ympärilläolevaan ja
miten he kunnioittavat luontoa.

Unisieppari oli entuudestaan tuttu.
Voimaeläin oli jäänyt huomioni ulkopuolelle.
Nähtyäni Lauran töitä hänen bloginsa kautta 
tiesin välittömästi haluavani itselleni omani.


Minun ei tarvinnut lukea mikä oma eläimeni on.
Olen sen tiennyt unieni kautta jo n. 27 vuotta.

Löydettyäni oman uskoni.
Sen uskon joka pystyy vastaamaan jokaiseen kysymykseeni.
Näin tuolloin unessani ensimmäisen kerran peuran.
Peura pyysi minua seuraamaan itseään.

Paikka oli syrjäinen iso metsäaukio.
Aluetta kiersi puuaita samalla kolmion mallilla,
kuin tässä voimaeläimessä.
Tuolloin en tiennyt mitään voimaeläimistä.
Siinä syy miksi tämä tuntui heti niin omalta.

Viime iltainen kokemukseni
vahvisti valinnan oikeaksi.

Valveilla ennen nukahtamista,
ilman ajatusta, ilman yritystä
näin itseni istumassa nuotion äärellä.
Nuotion toisella puolella istui vanha miesintiaani.
Tunsin hänen sanovan, että valintani oli oikea.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Hipaisuja


Hetkessä keskittyneessä
ohikiitävässä.

Ei paikalleen jää.
Hetken vain hipaisee.

Sana
ehkä kaksi.

Osaanko yhdistää
huomaanko edes

Ei vailla merkitystä
ei ilman tarkoitusta.

Joskus niin lähellä
iholla tunnen.


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Povitaskussa mennyt



Avaat oven.
Katson maata kohden häpeillen.
Tunnistatko?

Turvanani vain sanat ystävän
"luota itseesi, olet lämmin ihminen".

Ei pelkkä kotoisuus oven auetessa.
Sinä sen teet katseellasi.
Tunnistatko?
Vastaani saan katseen syvän
menneisyys ovestasi sisään tulossako?

Hieman oudoksi oloni tunnen
onko hyvä tuloni?

Herkeämättä minua tutkit
kuin hypätä mieleeni haluaisit.

Ystäväni toinen kuitenkin onneksi matkassani
pitää kättä olkapäälläni, rauhoittaa.

Kyyneleet silmiisi hiipii,
vaikea niitä on vastaanottaa.
Liianko syvästi tunnet
osaanko tunnetta noin hyvää läpi päästää sydämmeni.

Esittelet perheesi
tunnen vain suurta ylpeyttä puolestasi.
Lapset niin kauniit ja hyvät
olet saanut rinnallesi.

Käsipäivää minut nolostuttaa
hankala on sitä ilmentää.
Halata haluaisin
en uskalla
tekemättä jätän.

Mukanani toin menneen
käsipäivää jotenkin niin vieraalta tuntuu,
kylmältä, viralliselta.


maanantai 17. syyskuuta 2012

En itsekkään tiedä mitä tarkoitan.


Unisieppari, rukousnauha,
kivi.

Pieni hetki,
toinen tuttu tai tuntematon.

Ymmärrys
hetkestä vanhasta.

Useita vuosia kesti
vaikka vastaus yksinkertainen.

Oudot unet,
tulevaako?

Uhkaako mennyt palata.

Miten opin
opiksi tuomaan.

Sieppaisipa uneni
aurinko aamulla uhan poistaisi.
Nauha johdattaisi rukousta
kivi voimaa tuomaan.

En näin korkealla ennen ole ollut.
Hiljaiseksi saa.
Uusille portaille suunnattava
jos perille haluaa.

Vai jäänkö vain tähän tasanteelle.

torstai 13. syyskuuta 2012

Mikä näkyy


Huomautat
toisen roskasta
tippuneesta,

Huomasitko
taskustasi 
roskan tippuneen?

Emme ilman vaivaa
taakse selkämme näe.

Näkyy helpoiten
eteen ja hieman sivuun.

Itseämme katsoaksemme
peilin tarvitsemme.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Kiveen kirjoitettu


Kokoan helminauhaa
kivistä aidoista
ei ihmisen tekemästä vaan Luojan luomasta.

Kerrokset omaa kertomustaan kertovat.
Aikaa paljon kulunut
kerrokset kiven muokannut.

Missä kivessä, kalliossa sieluni käynytkään
kautta kasvikunnan
eloon siirtyi kautta eläimen.

Missä
mikä näistä olin.
Poistettu se muistoistani.

Ihmiseksi rikkaaksiko siitä siirryin
vähitellen 
pois otettiin etuoikeuksia.

Matkaani en koskaan saanut
muistoja vanhoja
neuvoja 
virheitä varomaan.

Matkaan kerta kerran jälkeen
kera Vapaan Tahdon.

Jokainen matka sieluun merkin jätti.
Kuinka kertaa monta
toista sielua kaltoin kohtelin.

Sitä en tee tällä kerralla.
Pahoin voin milloin
eläimen huonosta kohtelusta
milloin ihmisen ahneudesta.

Opista kertoo
matkasta opin tiellä.

Miten niin moni uskoo kerran elävänsä.
Ei pysähdy
ei mieti tätä suunnatonta epäarvoisuutta.

Helpompi syyttää
kuin peiliin katsoa.

Miksi miettisi
hyvin asiat mulla.
Miksi en ota kaikkea mitä haluan.

Jumalan rakkauteen, armoon
uskoa on vaikeaa,
jos kaikki tässä vain tässä hetkessä.

Helppoa niillä joilla kaikki.
Olisiko
jos tiedostaisi vain opintien alussa olevansa.

Eikö haaveilisi jo luokalla korkeammalla olevan.

Jatkokouluun saakka jotkut päätyneet.
Heiltä niin paljon pois ottaneet.

Iloitse puolestaan heidän,
auta, kohtele kuin lasta Herran.

Heille portti viimein aukeaa
on aika kotiin palata.
Silmistään näet jo hyvyyden.

Matka ei aina pitkä
ehkä pysähdys hetken verran.

Opintojen pituus
kädessä meidän.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Liian vaikeaa


Tällä viikolla jouduin kohtaamaan oman rajani ymmärtämiseen.

Luin kirjoitusta johon ei riitä ymmärrykseni
ei anteeksianto
ei ymmärrys.

Kotimaamme pahuuden ilmentymä oli jotain käsittämätöntä.
Olisin jotenkin voinut vielä yrittää ymmärtää,
jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen kerta.

Mutta ei,
tätä oli toistunut kymmeniä kertoja.

Täysin puolustuskyvytön.

Miksi?

Ei tähän käy puolustukseksi
aikuisen avunhuuto
ei kurja lapsuus.

Miten voimme enää arvostella eri kulttuurien toimia,
kun omassa pesässämme asuu itse pahuus.

Itse laitan tälläisen pahuuden asteikolla ylimmäksi.
Rukoilen, että katto on kohdattu ja mitään vastaavaa
ei koskaan enää tapahdu maassamme.

Olen aina ajatellut, että ihminen nuoresta vanhuuteen 
tietää kuitenkin pahuuden olemassa olosta.

Minut saa raivon partaalle lapsen ja eläimen huono kohtelu.
He eivät voi ymmärtää eivät puolustautua.

Tälläinen on onneksi yksittäistapaus lapsen kohdalla
mutta eläimille arkea.
Toivon, että jokainen pysähtyy ajattelemaan myös
sitä miten kohtelemme päivittäin 
Luojan luomia.

perjantai 31. elokuuta 2012

Rukousnauha


Illan viimeiset säteet
aurinko matkaa muille aamua toivottamaan.

On niin hiljaista
olen pala tätä hetkeä.

Haluan viivähtää
hetkeksi istahtaa
lämmölle kallion
lähelle taivasta.

Katseeni tyhjenee
käteni hakeutuu
kaulaani
rukousnauhaan hellästi tarttuen.

Isä meidän rukoukseen
sanat ajatusten
polulle tutulle.

Annan itselleni tilaisuuden
sydämmellä nähdä
jokin välillä ajatukset keskeyttää.

Mene pois ajattelen
anna minun nähdä
lapsen uskolla
ilman sääntöjä
ilman järjen ääntä.

Kuvia mieleeni tulvii
en tunne kaikkea en kaikkia.
Kuin elokuvaa
välillä kuvia yksittäisiä.

Osa pyynnön Jumalalle lähettää
pyytää Pyhää kolminaisuutta auttamaan.

Pyynnön eteenpäin lähetän.

Luonnossa paras paikka rukouksille
kirkossa olen pyhimmässä.

Voin täällä oma itseni olla.
Uskoni näyttää täydellä sydämmellä.

torstai 23. elokuuta 2012

Korttiruno: Lähellä olet


Muuttolintujen saapuessa
kevään lähestyessä.

Juhannuskoivujen tuoksussa
sateessa elokuisessa.

Syyspäivissä raikkaissa
marraskuun tuulissa.

Joulun rauhassa
ilossa vuoden vaihtuessa.

Pakkastuulten kovuudessa.
Vuoden kierrossa
päivässä jokaisessa.

Matkaa paljon tai vähän
tunnen aina kuitenkin
kuin käsi kädessä
hetkessä jokaisessa.

Kiitos Ystäväni.
Kiitän olemassaolostasi.

- Marita 2012-

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Runo: Hetki hiljaisuuden


Pyytäisin jälleen apua teiltä.

Minulle on todistettavasti ainakin yksi pyyntö esitetty,
että kirjoittaisin itse runot tekemiini kortteihin;)

Tässä olisi ensimmäinen jonka kirjoitin eilen illalla.
Ajatuksena oli, että jos sen voisi laittaa joulukorttiin.

Toivon ihan rehellistä palautetta.
Tämä on minulle uusi alue.
En ole runoilija ja näissä pitäisi vielä olla neutraali
ketään loukkaamaton sisältö.

Pyydän siis ajattelemaan sanoja siltä kantilta
voisitko ajatella antavasi kortin tälläisellä tekstillä
läheiselle ihmiselle.


Hetki hiljaisuuden.

Hiutaleet lumen
hiuksillesi hiljaa laskeutuen
kuiskivat,
hellästi koskettavat.

Tuo hiljainen hellä kosketus
kertoo tarinaa samaa.

Ota hiutale kämmenelle omalle.
Anna viedä tunnelmaan
lapsuutesi joulujen.

Rauhaisaa Joulunaikaa.

-Marita 2012-



tiistai 21. elokuuta 2012

Itseään paremmassa seurassa


Tänään lukiessani oman blogilistani päivityksiä
tuli jopa vähän lapsenomainen olo.

Olen päätynyt itseäni lahjakkaampien seuraan.

Viedäkkö omat lelut toiseen laatikkoon vai
toteanko ylpeänä
"Olen saanut tilaisuuden tutustua lahjakkaiden
ihmisten kehittymiseen päivä päivältä
entistä lahjakkaammiksi".

Valitsen jälkimmäisen♥

Huomaan usein omien tavoitteideni
ja näkemysteni muuttuvan sen myötä,
kun toiset kehittyvät.

Huomaan supisevani kahdelle olkapäälläni istuvalle.

Yritän oppia kuuntelemaan vain sitä jolla on sädekehä.

Tukkia korvani siltä ilkikuriselta joka nauttii joka
hetkestä, kun saa minut epäröimään,
epäilemään omia mahdollisuuksiani.

Teoriassa tiedän,
että ihan meille jokaiselle on niin valtavan moni asia mahdollista.
Miten meitä estääkään "Minä itse".
Miksi emme mieluumminkin ajattele et jos toinen pystyi tuohon,
niin minäkin pystyn.

En tarkoita toisen jäljissä kulkemista,
astumista jo valmiiksi astuttuihin jälkiin
vaikeakulkuisessa maastossa.

Tarkoitan, että minä, sinä, hän, jokainen
voi ja pystyy ottamaan ne omat askeleensa
omaan haluttuun suuntaan.

Jonain päivänä pystyn vielä kirjoittamaan
"Toteutin tämän myös käytännössä".

lauantai 18. elokuuta 2012

Kauneuden ympäröimänä


Mietin sanoja,
sanon ne myöhemmin.
Kuvat kertokoot minulle omani
ja teille omat sananne.
Kuvat ovat kotikunnastani.
Tänään saimme tutustua siihen mereltä käsin.










torstai 16. elokuuta 2012

Opiskelulle lisäaikaa


Tänään postilaatikossa oli iso kuori  kuvan lähettäjätiedolla.

Kuoren sisällä oli hyväksytty 
"Hakemus lisäaikaiselle opiskelulle".

Olen tästä opiskelustani maininnut jossain 
aiemmassa postauksessani.

Nyt olisi siis punnerrettava loppuun saakka.
Enää ei ole aikaa
"mut ku, no ku, sit ku"-selityksille.

Ehkä tämäkin asia loksahtaa paikalleen
ja saan lopputyöaiheen ja ei ilmaannu muita esteitä.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Uskallanko


Kertaanko samaa
jo aiemmin sanomaani?
En tiedä.
Anteeksi pyydän jos itseäni toistan.

Sisimmälleni on toisto ilmeisen tärkeää.
Ei usko kerrasta, ei toisesta.

Kyteä saattaa, päiviä, kuukausia ja vuosia.
Ehkä omaani suojaan liikaa,
pidän pumpulissa.

Minulla kuitenkin on vain yksi,
yksi oma sisin.

Vahva kuin laulujoutsenen muna kahdelta suunnalta,
herkkää kuin silkki suunnalta kahdelta.

Sisimmässäin tiedän oman tieni.
Siihen uskon
se turvattu on hengellä Pyhällä.

Usko valoon,
usko rakkauteen,
jaa hyvää
sinulle siunaukseksi,
suojaksi.

Kuin keskellä näyttämöä
verho vielä suojana.

Uskallanko tuota verhoa sivuun vetää?

Tiedän
se päivä edessä
koska
en tiedä itsekkään.

lauantai 11. elokuuta 2012

Pääskyn lailla




Tuulen mukaan
hyppäisin
siivet tuulen päälle
pehmeään virtaan laskisin.

Höyhenten pehmeän verhon
tuulelle alttiiksi antaisin.

Ilta auringon laskiessa
säteensä puoleensa vetäessä.

Hiipuu äänet
kosteus tanssii joen, peltojen ylle.

Haluan mukana tuulen tanssia
pinta kosken ohjaa musiikkia.

Siivissäni tuulen haluan tuntea
pintaa veden 
kosketellen hipoa.

Unohtaa haluan
pölyn elämän 
höyhenpeitteeltäin huuhtoa
virtaan tuulten
koskeen huuhtoa.

Silmäni suljen
haluan olla hetken niin yksin
tuulen vietävänä
hiljaisuuteen käpertyen
hetkessä illan kesän viimeisen.


tiistai 31. heinäkuuta 2012

Oman elämäni kynnyksellä



Myönnän heti alkuun:
tein väärin, kopioin luvatta toisen blogista kuvan.

Haluan kuitenkin kertoa syyn.
Kerron kuitenkin ensin, että kuva on Eilan

Voitin hänen arvonnassaan hänen tekemänsä ihanan korun.

Hänen korunsa pitää tuntea omassa kädessään
ennen kuin ymmärtää sen taidon ja rakkauden millä hän korujaan tekee.

Sitten postauksen otsikkoon. 
Toivon, että jaksat lukea enemmän kuin nuo ensimmäiset kolme riviä jotka ihminen kuulemani mukaan lukee sähköpostista.

Elän tällä hetkellä ilmeisesti minulle tarkoitettua elämää.
Olen oman elämäni etuoven kynnyksellä.

Miten paljon olenkaan tehnyt virheitä,
vihannut, syyttänyt, kadehtinut
lista on pitkä, loputon.

En tiedä miksi.
Tieto on muilla.
Miksi minuun uskottiin, luonani pysyttiin?
Suojaverkko ympärilläni, aina, herkeämättä.

Itseni olisin jo pois heittänyt, kauas näkymättömiin kuljettanut.

Minut askel askeleelta rakennettiin
palat paikoilleen asetettiin.

Tekivät työtä välillä toivotonta
aina kiittämätöntä.

En voi tänään kuin kiittää
kumartaa
polvistua eteensä sen.

Tunne nöyrä sisälläni.

Tiedän
sielultani tämä ihminen joskus olin
ennen elämääni
  ilman siipiäni.

Vieraaksi tunnen itseni omassa elämässäni
kumpa vain palaisi luottamukseni itseeni.

Kuinka monta olenkaan käännyttänyt
luotani karkoittanut
eivät hyväksy jos näkevät sisimpääni.

Nyt tiedän heidän näkevän
miten,
miten korvaan,
jos huonon itsetuntoni vuoksi
kääntyvät pettyneenä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

A Blog with Substance


Sain tämän tunnustuksen Mekeltä hänen Meketys-blogistaan
13.7.2012.

Kiitos Meke♥

Kesäänhän kuuluvat leikit, joten tällä tunnustuksella leikitään seuraavilla tehtävillä:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni.

En tällä kertaa jaa tätä tunnustusta eteenpäin.
Tunnustuksen ovat ansainneet kaikki blogit joita säännöllisesti luen.

Seuraavaksi 8 satunnaista asiaa minusta:

- rakastan eläimiä ja luontoa
- ystäviini lasken ne ihmiset jotka antavat itsestään enemmän kuin pelkän pinnan
- inhoan ihmisten hyväksikäyttöä
- olen onnellinen lisääntyvästä syvällisestä keskustelusta
- kannan jatkuvaa huonoa omaatuntoa liikkumattomuudestani, miten onnistuinkaan kadottamaan nuoruuden liikunnallisuuteni
- olen onnellinen siitä, että käsillä tekeminen on tullut uudelleen osaksi minua. Nuorena suunnittelin pukuompelijan ammattikouluopintoja, mutta tein virheen ja lähdin lukioon.
- askartelu on antanut uuden katsontatavan ympäristöön
- kirjoituksistani näkee uskoni, mutta silti koen vieraaksi kirkossa käynnin ja voimakkaasti uskonnolliset ajankohtaisohjelmat


Tunnustus


Eila  antoi tämän tunnustuksen minulle jo 6. Toukokuuta 2012.
Kiitos Eila ♥

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.
Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!


Eila oli antanut tämän jo kahdelle myös minulle tärkeälle blogille, joten en voi tätä heille enää antaa.


Jaan tämän itse seuraaville blogisteille:


Käykää tutustumassa heidän ihaniin blogeihinsa♥

Muottiin sopiva


Miten paljoa päiviä kului
etsintään turhaan.

Kuvan itsestään itselleen asettanut
tietyn muotoisen
tietyt mitat täyttävä.

Asettua yritti
jotain kohtaa muuksi muuttaa.

Sanat ystävän
vasta ajatuksen oikeille raiteille asetti.

Et sovi muottiin toisen
vain omasi sinulle sopiva.

Jos jossain kohtaa muotissa suoraa
ei siihen sovi kohta kaareva.

Ei kyseessä vain muotti pinnan
pitää sisällään myös sisällön.






tiistai 24. heinäkuuta 2012

Taivaalta saatua


Yläkuvassa ovat minun ja mieheni enkelit♥

Niki on jollain tavalla ollut yhteys taivaaseen aina.
Nykyisin vanhin koiramme.

Lähes menehtyi 3 vuotiaana myrkytykseen.
Myös silloin oppaani olivat apuna ja tukena.

Tuolloin he herättivät minut keskellä yötä
ensin kerran ja sen jälkeen uudelleen.

Tuo oli yö, jolloin näin ensimmäisen kerran
käsissäni olevan parantavan voiman.
Sen yön jälkeen en ole saanut yhtä konkreettista todistetta
voiman olemassa olosta.
Pyytäessäni Nikille parantavaa voimaa, jotta hän selviäisi
pimeässä huoneessa näin käteni ja Nikin välissä valkoisen valon.

Olin hereillä, en juoneena, ihan siis selväjärkisenä.

Saimme olla myös siunauksen siinä, että saimme tuona yönä
varmaankin kaupungin päivystävistä lääkäreistä parhaan.
Hänen ammattitaitonsa ja välittämisensä johdosta Niki toipui.
Kotiin päästyämme Niki oksensi ison määrän verta, joka oli jo ehtinyt vuotamaan
hänen mahalaukkuunsa.
Lääkäri oli myös siinä upea, että hän soitti seuraavana aamuna
ja kysyi Nikin vointia. Todellista välittämistä lääkäriltä.
Kävimme vielä päivällä uudella lääkärillä
joka totesi Nikin kolkuttaneen taivaan portteja.
Maksa-arvot olivat edelleen tuolloin huomattavan korkeat.

Syykin myrkytykseen selvisi muutamien päivien kuluttua.
Naapuri tuli kysymään tiedämmekö kenen rotanmyrkkypussista on kyse.
Heidän kissansa oli tuon pussin kantanut kotiinsa onneksi syömättä myrkkyä.


Yllä on meidän Jade ♥
Hänkin vastaus toiveeseemme ja uskoomme,
Tiesimme, että saamme uuden perheenjäsenen
meille sopivan, kun sen aika on.
Jade löytyikin todella läheltä ja nopeammin kuin uskalsimme toivoa.
Hän löytyi paikasta johon yhdistyi myös tärkein ystäväni,
opettajani ja tukeni elämässäni.

Kysyin saanko antaa nimeksi henkioppaan nimen.
Luvan saatuani, niin Jade kuin blogini saivat tuon nimen.

Blogini siksi, että siinä ja sieltä haluan jakaa
kaikkea saamaani myös muille.
Niille, jotka syystä tai toisesta löytävät tiensä
saamieni sanojen luokse.
Löytävät sen minkä minä olen elämässäni saanut.


Yllä on Nella.
Hänestä sain unessa ennakkotiedon.

Näin hänet unessani,
kävelemässä kolmantena kahden vanhimman koiramme keskellä.
Nikin ja Pepin keskellä. Pepi poistui luotamme 2.3.2012.

Ystäväni ilmoitti pennuista, jotka tarvitsevat kotia.
Sain tuolloin jo juuri syntyneiden pentujen kuvat, joista
heti valitsimme ns. frakkineidin.

Hänet kuitenkin olikin luvattu toiseen kotiin.
Viikkoa ennen luovutusikää sain puhelinsoiton,
että frakkineiti tarvitsee kodin. Varaus oli peruttu.
Nella oli kuin olikin meille syntynyt,
meille tarkoitettu.
Hän suhtautui meihin heti hyvin luottavaisesti,
nukkuen selällään auton takapenkillä pitkän kotimatkan ajan.


Kuten Jade tässä kuvassa
minä katson nöyränä,
uteliaana,
mutta uskoen,
iloiten
miten blogissani on käynyt lukijoita.

Ihmetellen, että lukijoita on käynyt
vaikka en ole mitään julkaissut aikoihin.

Kiitän teitä kaikkia siitä ♥
Kiitän teitä, jotka olette tulleet lähelle sydäntäni♥

Pahoittelen, blogini hiljaisuutta.

Kirjoitan kuitenkin ne todelliset tekstit
vain silloin kuin on niiden aika
kun niihin tulevat sanat tulevat
ilman pakottamista.
Luonnostaan ja helposti.

Kiitos, että olit hetken luonani!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Vapaaehtoistoiminta


Ensi kosketukseni vapaaehtoistoimintaan.

Tänä viikonloppuna
opin paljon
opin jotain hyvin tärkeää.

Tämä viikonloppu
muutti minua,
muutti ajatuksiani,
pysyvästi toivon.

En ole koskaan ollut festarityyppiä,
en ole viihtynyt suuressa joukossa
humalassa humalan keskellä.

En tiedä muuttiko tämä viikonloppu
ajatuksiani itse festarista
se ei edes ole tärkeää.

Tärkeää on se
miten löysin aivan uudenlaisen ympäristön
ihmisyydestä, läsnäolosta.

Vaikka maailmassa eletään paljolti
pinnallisuuden ja itsekkyyden keskellä
on myös tämän kaiken vastakohta
pahaa voimakkaampi voima
rakkaus lähimmäistä kohtaan
tuttua ja tuntematonta.

Ihmiset välittävät, auttavat pyyteettömästi
huolimatta omista huolista, kivuista ja väsymyksestä.

Tämä vahvisti jälleen uskoani siihen, että
ihmisen sielu näkyy hänen silmistään.
En varmastikkaan ole nähnyt vastaavaa katsetta
kuin naisella johon tänä viikonloppuna tutustuin.

Minulla itselläni on vielä pitkä matka näiden
ihmisten kaltaiseksi.
Olen hyvin kiitollinen, että
sain hetken kulkea heidän polkunsa vierellä.