Sivut

perjantai 31. elokuuta 2012

Rukousnauha


Illan viimeiset säteet
aurinko matkaa muille aamua toivottamaan.

On niin hiljaista
olen pala tätä hetkeä.

Haluan viivähtää
hetkeksi istahtaa
lämmölle kallion
lähelle taivasta.

Katseeni tyhjenee
käteni hakeutuu
kaulaani
rukousnauhaan hellästi tarttuen.

Isä meidän rukoukseen
sanat ajatusten
polulle tutulle.

Annan itselleni tilaisuuden
sydämmellä nähdä
jokin välillä ajatukset keskeyttää.

Mene pois ajattelen
anna minun nähdä
lapsen uskolla
ilman sääntöjä
ilman järjen ääntä.

Kuvia mieleeni tulvii
en tunne kaikkea en kaikkia.
Kuin elokuvaa
välillä kuvia yksittäisiä.

Osa pyynnön Jumalalle lähettää
pyytää Pyhää kolminaisuutta auttamaan.

Pyynnön eteenpäin lähetän.

Luonnossa paras paikka rukouksille
kirkossa olen pyhimmässä.

Voin täällä oma itseni olla.
Uskoni näyttää täydellä sydämmellä.

torstai 23. elokuuta 2012

Korttiruno: Lähellä olet


Muuttolintujen saapuessa
kevään lähestyessä.

Juhannuskoivujen tuoksussa
sateessa elokuisessa.

Syyspäivissä raikkaissa
marraskuun tuulissa.

Joulun rauhassa
ilossa vuoden vaihtuessa.

Pakkastuulten kovuudessa.
Vuoden kierrossa
päivässä jokaisessa.

Matkaa paljon tai vähän
tunnen aina kuitenkin
kuin käsi kädessä
hetkessä jokaisessa.

Kiitos Ystäväni.
Kiitän olemassaolostasi.

- Marita 2012-

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Runo: Hetki hiljaisuuden


Pyytäisin jälleen apua teiltä.

Minulle on todistettavasti ainakin yksi pyyntö esitetty,
että kirjoittaisin itse runot tekemiini kortteihin;)

Tässä olisi ensimmäinen jonka kirjoitin eilen illalla.
Ajatuksena oli, että jos sen voisi laittaa joulukorttiin.

Toivon ihan rehellistä palautetta.
Tämä on minulle uusi alue.
En ole runoilija ja näissä pitäisi vielä olla neutraali
ketään loukkaamaton sisältö.

Pyydän siis ajattelemaan sanoja siltä kantilta
voisitko ajatella antavasi kortin tälläisellä tekstillä
läheiselle ihmiselle.


Hetki hiljaisuuden.

Hiutaleet lumen
hiuksillesi hiljaa laskeutuen
kuiskivat,
hellästi koskettavat.

Tuo hiljainen hellä kosketus
kertoo tarinaa samaa.

Ota hiutale kämmenelle omalle.
Anna viedä tunnelmaan
lapsuutesi joulujen.

Rauhaisaa Joulunaikaa.

-Marita 2012-



tiistai 21. elokuuta 2012

Itseään paremmassa seurassa


Tänään lukiessani oman blogilistani päivityksiä
tuli jopa vähän lapsenomainen olo.

Olen päätynyt itseäni lahjakkaampien seuraan.

Viedäkkö omat lelut toiseen laatikkoon vai
toteanko ylpeänä
"Olen saanut tilaisuuden tutustua lahjakkaiden
ihmisten kehittymiseen päivä päivältä
entistä lahjakkaammiksi".

Valitsen jälkimmäisen♥

Huomaan usein omien tavoitteideni
ja näkemysteni muuttuvan sen myötä,
kun toiset kehittyvät.

Huomaan supisevani kahdelle olkapäälläni istuvalle.

Yritän oppia kuuntelemaan vain sitä jolla on sädekehä.

Tukkia korvani siltä ilkikuriselta joka nauttii joka
hetkestä, kun saa minut epäröimään,
epäilemään omia mahdollisuuksiani.

Teoriassa tiedän,
että ihan meille jokaiselle on niin valtavan moni asia mahdollista.
Miten meitä estääkään "Minä itse".
Miksi emme mieluumminkin ajattele et jos toinen pystyi tuohon,
niin minäkin pystyn.

En tarkoita toisen jäljissä kulkemista,
astumista jo valmiiksi astuttuihin jälkiin
vaikeakulkuisessa maastossa.

Tarkoitan, että minä, sinä, hän, jokainen
voi ja pystyy ottamaan ne omat askeleensa
omaan haluttuun suuntaan.

Jonain päivänä pystyn vielä kirjoittamaan
"Toteutin tämän myös käytännössä".

lauantai 18. elokuuta 2012

Kauneuden ympäröimänä


Mietin sanoja,
sanon ne myöhemmin.
Kuvat kertokoot minulle omani
ja teille omat sananne.
Kuvat ovat kotikunnastani.
Tänään saimme tutustua siihen mereltä käsin.










torstai 16. elokuuta 2012

Opiskelulle lisäaikaa


Tänään postilaatikossa oli iso kuori  kuvan lähettäjätiedolla.

Kuoren sisällä oli hyväksytty 
"Hakemus lisäaikaiselle opiskelulle".

Olen tästä opiskelustani maininnut jossain 
aiemmassa postauksessani.

Nyt olisi siis punnerrettava loppuun saakka.
Enää ei ole aikaa
"mut ku, no ku, sit ku"-selityksille.

Ehkä tämäkin asia loksahtaa paikalleen
ja saan lopputyöaiheen ja ei ilmaannu muita esteitä.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Uskallanko


Kertaanko samaa
jo aiemmin sanomaani?
En tiedä.
Anteeksi pyydän jos itseäni toistan.

Sisimmälleni on toisto ilmeisen tärkeää.
Ei usko kerrasta, ei toisesta.

Kyteä saattaa, päiviä, kuukausia ja vuosia.
Ehkä omaani suojaan liikaa,
pidän pumpulissa.

Minulla kuitenkin on vain yksi,
yksi oma sisin.

Vahva kuin laulujoutsenen muna kahdelta suunnalta,
herkkää kuin silkki suunnalta kahdelta.

Sisimmässäin tiedän oman tieni.
Siihen uskon
se turvattu on hengellä Pyhällä.

Usko valoon,
usko rakkauteen,
jaa hyvää
sinulle siunaukseksi,
suojaksi.

Kuin keskellä näyttämöä
verho vielä suojana.

Uskallanko tuota verhoa sivuun vetää?

Tiedän
se päivä edessä
koska
en tiedä itsekkään.

lauantai 11. elokuuta 2012

Pääskyn lailla




Tuulen mukaan
hyppäisin
siivet tuulen päälle
pehmeään virtaan laskisin.

Höyhenten pehmeän verhon
tuulelle alttiiksi antaisin.

Ilta auringon laskiessa
säteensä puoleensa vetäessä.

Hiipuu äänet
kosteus tanssii joen, peltojen ylle.

Haluan mukana tuulen tanssia
pinta kosken ohjaa musiikkia.

Siivissäni tuulen haluan tuntea
pintaa veden 
kosketellen hipoa.

Unohtaa haluan
pölyn elämän 
höyhenpeitteeltäin huuhtoa
virtaan tuulten
koskeen huuhtoa.

Silmäni suljen
haluan olla hetken niin yksin
tuulen vietävänä
hiljaisuuteen käpertyen
hetkessä illan kesän viimeisen.