Sivut

perjantai 26. lokakuuta 2012

Sylissäni olet / You are on my arms


Syliini hamuat
katseesi niin kaunis, pyytävä.

Rakkauden kaipuun silmissäsi
tunnistan.

Kiire olisi
muuta aioin.

Syliini nostan
hetkeen tähän pysähdyn.

Ei mikään muu niin tärkeää
kuin juuri tämä hetki.

Painan kasvoni vasten sinua
tunnen
nuuhkia haluan muistoihin.

Ei hetki kauaa kestä
ei muualta pois
 ei menetettyä takaisin ottaa voi.

Miten paljon sainkaan
miten kauas vaikuttaakaan.

En muistanut olisi mihin kiire oli
hetken tämän
mukana pidän
läpi elämän.




There you are
You want on my arms.
your eyes  are so beautiful
them asks so much.

In your eyes
I see so much hungry of love
I feel it.

I’ll should to go
allways hurry

I’ll take you on my arms
at the moment
I’m here
right now.

There is nothing so important
no one else
just you
just right now
on this moment.

I want be so closly
so near as possible.

I want feel
I want breath you inside me
I want save this moment on my mind.

So short is the moment
I didn’t  lose anything

You gave me so much
I’ll remember this so far
so many years.

If you’ll ask me where did you hurry
I can’t remember.
If you’ll ask what I remember
I remember so much love
I remember this feeling.
I’ll have this memory mine hole life.

Thank You!




perjantai 19. lokakuuta 2012

Haluanko katsoa


Tässä voisin olla
tähän jäädä.

Unelmani
toiveeni
toteutuneena.

Takana niin paljon.

Tuulelta suojassa käpertyneenä
nurkassa
pimeässä
valona joskus lyhty myrskyn.

Sammunut ei
ei tuuli sitä matkaansa vienyt.

Maastoa vaikeaa
loputonta.
Siltä tuntui.
Loppui kuitenkin.

Hetki sitten tähän saavuin.

Viitot tänne tulemaan.
Kätesi kohti ohjaat.

Näkymä selvä
kauas
kaunis.

Katsonko
mihin johtaa.

Haluan kyllä.

Pyydän,
katseestani poista esteet.
Auta kuulemaan
opeta tuntemaan.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Minun voimaeläimeni


Hain torstaina oman voimaeläimeni.
Peuran.

kaksi muuta työtä (ne esittelen myöhemmin koru- ja korttiblogissani)
ja samalla tilasin voimaeläimen itselleni.
Kiitos Laura, ihanista tuloksista♥


Olen aina ihaillut intiaanien ajattelutapaa.
Sitä miten he uskovat ympärilläolevaan ja
miten he kunnioittavat luontoa.

Unisieppari oli entuudestaan tuttu.
Voimaeläin oli jäänyt huomioni ulkopuolelle.
Nähtyäni Lauran töitä hänen bloginsa kautta 
tiesin välittömästi haluavani itselleni omani.


Minun ei tarvinnut lukea mikä oma eläimeni on.
Olen sen tiennyt unieni kautta jo n. 27 vuotta.

Löydettyäni oman uskoni.
Sen uskon joka pystyy vastaamaan jokaiseen kysymykseeni.
Näin tuolloin unessani ensimmäisen kerran peuran.
Peura pyysi minua seuraamaan itseään.

Paikka oli syrjäinen iso metsäaukio.
Aluetta kiersi puuaita samalla kolmion mallilla,
kuin tässä voimaeläimessä.
Tuolloin en tiennyt mitään voimaeläimistä.
Siinä syy miksi tämä tuntui heti niin omalta.

Viime iltainen kokemukseni
vahvisti valinnan oikeaksi.

Valveilla ennen nukahtamista,
ilman ajatusta, ilman yritystä
näin itseni istumassa nuotion äärellä.
Nuotion toisella puolella istui vanha miesintiaani.
Tunsin hänen sanovan, että valintani oli oikea.