Sivut

maanantai 8. lokakuuta 2012

Minun voimaeläimeni


Hain torstaina oman voimaeläimeni.
Peuran.

kaksi muuta työtä (ne esittelen myöhemmin koru- ja korttiblogissani)
ja samalla tilasin voimaeläimen itselleni.
Kiitos Laura, ihanista tuloksista♥


Olen aina ihaillut intiaanien ajattelutapaa.
Sitä miten he uskovat ympärilläolevaan ja
miten he kunnioittavat luontoa.

Unisieppari oli entuudestaan tuttu.
Voimaeläin oli jäänyt huomioni ulkopuolelle.
Nähtyäni Lauran töitä hänen bloginsa kautta 
tiesin välittömästi haluavani itselleni omani.


Minun ei tarvinnut lukea mikä oma eläimeni on.
Olen sen tiennyt unieni kautta jo n. 27 vuotta.

Löydettyäni oman uskoni.
Sen uskon joka pystyy vastaamaan jokaiseen kysymykseeni.
Näin tuolloin unessani ensimmäisen kerran peuran.
Peura pyysi minua seuraamaan itseään.

Paikka oli syrjäinen iso metsäaukio.
Aluetta kiersi puuaita samalla kolmion mallilla,
kuin tässä voimaeläimessä.
Tuolloin en tiennyt mitään voimaeläimistä.
Siinä syy miksi tämä tuntui heti niin omalta.

Viime iltainen kokemukseni
vahvisti valinnan oikeaksi.

Valveilla ennen nukahtamista,
ilman ajatusta, ilman yritystä
näin itseni istumassa nuotion äärellä.
Nuotion toisella puolella istui vanha miesintiaani.
Tunsin hänen sanovan, että valintani oli oikea.

5 kommenttia:

  1. Ihana kuulla:)
    Pitääkin käydä tuolla haltiatuli-blogissa katsomassa, kuullosti mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥
      Laura tekee todella kauniita savitöitä ja jo senkin vuoksi kannattaa käydä kurkkaamassa:)

      Poista
  2. Voi, aivan ihanaa kuulla että tekemäni työ tuo tilaajalleen hyvän mielen ja oikean fiiliksen; silloin se on onnistunut tehtävässään <3

    VastaaPoista