Taivaalta saatua

Yläkuvassa ovat minun ja mieheni enkelit♥

Niki on jollain tavalla ollut yhteys taivaaseen aina.

Nykyisin vanhin koiramme.

Lähes menehtyi 3 vuotiaana myrkytykseen.

Myös silloin oppaani olivat apuna ja tukena.

Tuolloin he herättivät minut keskellä yötä

ensin kerran ja sen jälkeen uudelleen.

Tuo oli yö, jolloin näin ensimmäisen kerran

käsissäni olevan parantavan voiman.

Sen yön jälkeen en ole saanut yhtä konkreettista todistetta

voiman olemassa olosta.

Pyytäessäni Nikille parantavaa voimaa, jotta hän selviäisi

pimeässä huoneessa näin käteni ja Nikin välissä valkoisen valon.

Olin hereillä, en juoneena, ihan siis selväjärkisenä.

Saimme olla myös siunauksen siinä, että saimme tuona yönä

varmaankin kaupungin päivystävistä lääkäreistä parhaan.

Hänen ammattitaitonsa ja välittämisensä johdosta Niki toipui.

Kotiin päästyämme Niki oksensi ison määrän verta, joka oli jo ehtinyt vuotamaan

hänen mahalaukkuunsa.

Lääkäri oli myös siinä upea, että hän soitti seuraavana aamuna

ja kysyi Nikin vointia. Todellista välittämistä lääkäriltä.

Kävimme vielä päivällä uudella lääkärillä

joka totesi Nikin kolkuttaneen taivaan portteja.

Maksa-arvot olivat edelleen tuolloin huomattavan korkeat.

Syykin myrkytykseen selvisi muutamien päivien kuluttua.

Naapuri tuli kysymään tiedämmekö kenen rotanmyrkkypussista on kyse.

Heidän kissansa oli tuon pussin kantanut kotiinsa onneksi syömättä myrkkyä.

Yllä on meidän Jade ♥

Hänkin vastaus toiveeseemme ja uskoomme,

Tiesimme, että saamme uuden perheenjäsenen

meille sopivan, kun sen aika on.

Jade löytyikin todella läheltä ja nopeammin kuin uskalsimme toivoa.

Hän löytyi paikasta johon yhdistyi myös tärkein ystäväni,

opettajani ja tukeni elämässäni.

Kysyin saanko antaa nimeksi henkioppaan nimen.

Luvan saatuani, niin Jade kuin blogini saivat tuon nimen.

Blogini siksi, että siinä ja sieltä haluan jakaa

kaikkea saamaani myös muille.

Niille, jotka syystä tai toisesta löytävät tiensä

saamieni sanojen luokse.

Löytävät sen minkä minä olen elämässäni saanut.

Yllä on Nella.

Hänestä sain unessa ennakkotiedon.

Näin hänet unessani,

kävelemässä kolmantena kahden vanhimman koiramme keskellä.

Nikin ja Pepin keskellä. Pepi poistui luotamme 2.3.2012.

Ystäväni ilmoitti pennuista, jotka tarvitsevat kotia.

Sain tuolloin jo juuri syntyneiden pentujen kuvat, joista

heti valitsimme ns. frakkineidin.

Hänet kuitenkin olikin luvattu toiseen kotiin.

Viikkoa ennen luovutusikää sain puhelinsoiton,

että frakkineiti tarvitsee kodin. Varaus oli peruttu.

Nella oli kuin olikin meille syntynyt,

meille tarkoitettu.

Hän suhtautui meihin heti hyvin luottavaisesti,

nukkuen selällään auton takapenkillä pitkän kotimatkan ajan.

Kuten Jade tässä kuvassa

minä katson nöyränä,

uteliaana,

mutta uskoen,

iloiten

miten blogissani on käynyt lukijoita.

Ihmetellen, että lukijoita on käynyt

vaikka en ole mitään julkaissut aikoihin.

Kiitän teitä kaikkia siitä ♥

Kiitän teitä, jotka olette tulleet lähelle sydäntäni♥

Pahoittelen, blogini hiljaisuutta.

Kirjoitan kuitenkin ne todelliset tekstit

vain silloin kuin on niiden aika

kun niihin tulevat sanat tulevat

ilman pakottamista.

Luonnostaan ja helposti.

Kiitos, että olit hetken luonani!