Sivut

perjantai 31. toukokuuta 2013

Elämää kilpirauhassairauden kanssa

 
Motivaation tähän kirjoitukseen sain blogista nimeltä "The life with Panda" ja siellä olleesta kirjoituksesta "Kilpirauhasen sairaus on pelkkä läskien tekosyy". Kirjoitus on julkaistu 31.5.2013.
 
 
Katselen taiteilijan maalaamaa taulua.
Taulussa tyttö istuu pimeydessä,
kyyryssä,
peläten pimeää.
Ainoana valona öljylyhty,
joka luo pienen valonkehän ympärilleen.
 
Taulu tuo tunteen eteeni, niin tuttuna.
Olisin voinut maalata tuon saman itse.
 
Kysyn taiteilijalta,
kuvaako taulu aikaa jolloin hän sairasti
kilpirauhasen liikatoimintaa.
 
Vastaukseksi saan vastakysymyksen
"Olenko taiteilija?"
 
Vastaan "en ole, mutta olen kokenut saman."
 
Kuvaako sitten tämän maailman kylmyyttä ja pinnallisuutta mistä Siina kertoo blogissaan vai mistä johtuu tuo valmius ulkonäön arvostelemiseen.
Miten nuo "syyttäjät" ovat valmiita kohtaamaan oman heikkoutensa? Miettivätkö he koskaan miten heidän käy siinä ympäristössä missä vain nuoruus ja kauneus ovat turvana? Ilmeisesti eivät, niin surullista kuin se onkin.
Miten he selviävät siitä illasta, kun elämä ei suokkaan enää pelkkää menestystä, kauneutta ja pinnallisuutta?
 
Ehkä tästä aiheesta kirjoitan yhden julkaisun ehkä koko sarjan, aika näyttää. Tiedän kuitenkin, että harva jaksaa keskittyä liian pitkään kirjoitukseen, joten tämä tällä kertaa.
 
Hyvää viikonloppua kaikille ♥
 


perjantai 24. toukokuuta 2013

Kerro, kerro kuvastin

 
 
Totuudenko kertoo?
 
Seison edessä
peilin
kuvani kädessäni
 
Enemmänkö kuin tuhat sanaa?
 
Miksi tunnen niin eritavalla?
Tunsin aikoinaan toisen
erinäköisen.
 
Olet siinä
vierelläin sanotaan
 
Ei
en ole tuossa
kuuleeko kukaan
KUULETKO!
 
Kätesi ojennat
en tartu siihen
en halua
ei oikealta sisälläni tunnu
 
On jäänyt mieleeni
hetki unen
tai todellisuuden
jotain
ulkoa todellisuuden
 
Odottamaan jään
unen lupausta
Luvannut on
kantaa
tukea
läpi
tiedä en
minkä tulevaisuuden
 
Tiedän vain
lupaukseesi voin luottaa
 
Matkallani
kaikki parantunut
tieni
siis oikean olen valinnut
 
Ei kiirettä
kotimatkalla olen
Aikaa niin paljon
kuin tarvitsen

perjantai 17. toukokuuta 2013

Osan sinusta lähtiessä

 
Muistan,
muistan sen päivän,
kuin tapahtuisi tässä,
tässä hetkessä,
juuri tällä hetkellä.
 
Ikkunaan katsoit
siellä jotain
tietämättämme
elämämme toisiimme liittävää.
 
Jotain siinä hetkessä
sinä ikkunassa
sinua katsoessa.
 
Kuiskasiko enkeli
höyheniin hentoihin.
 
Miten tietämättämme
yhteen liitämme.
Ei tiennyt kohde tuo ikkunan
kahta ihmistä
yhteen yhdistävän.
 
Ei lentoon
kuin kuiskaus
hento
tarvittu
 
Kuin yhteen
turvassa
kotona taas.
 
Hetkiä
ei muista poikkeavia
Kuitenkin
niin paljon
ei sanoin
voi toiselle kertoa.
 
Uskon
kerran olit vierelläni
olit nyt
kerran jälleen vierelläin.
 
Kuiskasit minut lentoon.
Kuiskasit ilmaa siipieni alle.
 
Kuiskaan,
siunaan
nyt sinun matkaasi
 
Matkaa rauhassa
ilmavirrassa
turvallisessa