Heräsin uneen ahdistavaan.
Toivoa vain voin,
että ei uni tulevaisuudesta.
Aamu toimet normaalit
viikonloppu edessä
ei haittaa olo väsynyt
unen ahdistuksen
siirrän voimalla toisten ajatusten.
Ajan kautta maisemien
tuttujen, kauniiden.
Hetki silmänräpäyksen
muutti aamun normaalin.
Minulle vain tuo pieni hetki
toiselle maksoi elämän.
Riistin elämän
kauniissa aamussa
odottamatta
tarkoittamatta.
Pysähdyin
kaiken tein mahdollisen.
Ei sielu ruumiista irronnut
en apua saanut
etsin, sitä pyysin.
Ei minulla lupaa päätökseen
miten auttaa
ei eläin minun
ei kiinni ottaa antanut.
Eläin toisen
ei toiselle ilmeisesti tärkeä
matkaani pyysi jatkamaan.
Tiedän
ei mikään sattumaa
ei mikään poistu tästä elämästä tietämättä.
En tarkoituksella pahaa tehnyt
en tätä valinnut.
Tuominnut usein olen
ohi, kun kuljen yli ajetun.
Tuominnut siis olen myös turhaan
totuutta tietämättä.
Tuominnut vaikka ei
jokainen kuolema
välinpitämättömyydestä aiheutunut.
Syytä en tiedä
miksi ei riittänyt kuolema.
Syytön kärsimystä kohtuutonta
joutui tuntemaan.
Voin vain pyytää, rukoilla,
että Isä kotiin haki heti lähdettyäni.
Anteeksi!