Sivut

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ei täysin.....

 
 
....pimeää.
Tunnet olevasi yksin
täysin yksin.
 
Yksin
täydessä pimeydessä.
 
Katso,
katso tarkemmin.
 
Ei,
älä sulje silmiäsi.
 
Tiedän,
ajattelet "Miksi?
Miksi avaisin silmiäni?
Pelkkää pimeyttä."
 
Avaa silmäsi pyydän.
Huomaat,
et voi koskaan olla täydessä pimeydessä.
 
Vaikka kuinka sulkisit itsesi pois,
miten pimeään tahansa.
 
Koita,
tee perässäni.
Mene täyteen pimeyteen.
Näet saman kuin minäkin,
niin, niin pieni
niin hetki kuin välähdyskin.
Näet hyvin pienen
kirkkaan pienen valon.
 
Viipyy vain hetken
niin lyhyen,
että epäilet.
 
Pyydän,
että mietit eilistä.
Eikö tosiaan
edes yhtä välähdystä
valosta
ohitsesi kiitänyt?
 
Väitän,
jokaisena päivänäsi
kosketit
tai
silmäkulmassasi näit välähdyksen.
 
Ne sinulle
kaikki tiesi viittoja.
 
Usko siis
et pimeydessä
vaan tulossa valoon.
 
Tule
seuraa viittojasi.
Paljon tehtävää vielä tässä elämässä.
Viitoittaa voit
tiellesi tullutta.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kerronko ajoissa suurimmat toiveeni?

 


Vaikka se on jo syntymästä saakka selvää,
että näitä joskus kysytään.
Toisilta jo hyvinkin pian
ja toisilta jo sukupolvien vaihdettua.
 
Miten helpottaisikaan jälkeen jääviä
kertoa mitä ja miten tahdon,
kun en ole enää läsnä.
 
Tänään soi puhelin ja kysyi ääni tiedänkö?
En pystynyt puolestasi vastaamaan.
Et kertonut koskaan.
 
Mihin haluat lopuksi lepäämään.
Minne haluat muistokivesi
jonne voimme tuoda kukat ja kynttilät.
 
Mitä kirjoitamme?
Mitkä olivat ne tärkeimmät sanasi meille?
 
Haluan omalta osaltani hoitaa,
ettei muiden tarvitse vastata puolestani.
 
Osan jo olen kertonut jo nuoruudessa
 
otan kuitenkin paperia ja kynän
kerron miltä tuntuu juuri nyt.
 
Tulevina iltoina voin muuttaa kirjoitusta,
mutta ainakin toiveeni tältä illalta
tulee muiden tietoon,
jos.....


perjantai 1. marraskuuta 2013

Kylätie


 
Hän on juuri lähdössä kotiin.
Hän joka sinut tänne toi
Hän joka sylissään kantoi
 
Tunteesi käy läpi kylätien
suurin osa tuntematonta
ilman muistoa
 
Nousee korsi muiston kantaen
mukana tuulen
huojuen
katsothan muistoon tähän
 
Kuiskaan
Tuuli,
muistan kyllä
mistä itseni rakensin.
 
Ei hetkiä monia
ei pitkiä.
 
Talteen otin
syvälle sieluuni talletin.
 
Myrskyissä
Tuuli ja hän
yrittivät saada mukaan tuulen
 
Niin syvälle kirjoitettu,
ei tuulen mukaan lähtenyt.
 
Rakensi
kodin vakaan
tuulen kestävän.
 
Kylätie,
jossa muu tietää mielestään paremmin.
 
Ei tiedä mitä sisällään pitää
talo tuo yksinäinen.
 
Niin helppoa on syyllistää,
syyttää kylmyydestä
 
Olitko mukana rakentamassa?
Näitkö kaiken mitä sisällään pitää?
 
Tiesitkö veloista
tiesitkö maksuista jo maksetuista?
 
Kynttilä
ikkunaan joka ilta syttyy.
Tunteita
tiedä et
kynttilän sytyttäjän.
 
 
 


torstai 26. syyskuuta 2013

En vain pysty katsomaan pois :(

 
 
En tiedä mitä tekisin
tiedän vain, että jotain on tehtävä.
 
Teitä ei ole paljon, mutta rukoilen ja pyydän,
että Romaniassa tapahtuva julmuus loppuu.
 
Käythän allekirjoittamassa ja sen jälkeen toivon,
että sinäkin jaat tätä eteenpäin.
 

perjantai 9. elokuuta 2013

Takana niin paljon, edessä enemmän.

 

 
Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää siitä,
että olen saanut uuden lukijan. KIITOS!
Oli uskomatonta huomata, että joku on liittynyt lukijaksi
vaikka itse pelkään, että uskolliset lukijani luovuttavat,
koska blogissa ei synny mitään uutta.
KIITOS TEILLE KAIKILLE ♥
 
Halusin tuoda tähän tuon kuvan
kuvaamaan tämän hetkistä.
 
Tässä
paikassa
unelman kaukaisen.
Seison
sen
saavuttaen.
 
Tiedän mitä takana on
ei, en katso,
tiedän.
 
Katson juuri tähän
levätä voisin
paikalleni jäädä.
 
Sisälläni
enemmän tahdon.
 
Tässä jo olin
 
paluu tähän
vain alkupiste.
 
Oppimaan synnyin.
Vain itseni
nyt löytänyt olen.
 
En siis mitään
uutta vielä löytänyt.
 
Ehkä menneisyydestä
johtuen
kierroksen tein itseeni.
 
Oliko
"sitä niittää..."
vai
vastako
opin mitä olin.
 
Näen
esteen jo vaativan,
mutta
edessä.
 
En
enää takana.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



tiistai 9. heinäkuuta 2013

Elämää kilpirauhassairauden kanssa luku 2

 
Ensiksi haluan kiittää teitä, jotka sivullani vierailette
vaikka uusia kirjoituksia tulee aivan liian harvakseltaan.
Väkisin kirjoittaminen ei ole minun juttuni
jonka vuoksi näitä taukoja syntyy.
 
 
Mutta haluaisin kirjoittaa jälleen hieman omista kokemuksistani kilpirauhassairauden kanssa.
Pahoittelen, että ihan täydellisessä järjestyksessä nämä kirjoitukset eivät tule kuten eivät kaikille samanlaisina tule kilpirauhassairauden oireetkaan.
 
 
Muistan hetken, kun seisoin omakotitalomme pihalla pihamännyn alla.
Siinä se seisoi suorana, niin ryhdikkäänä. Elämää, elämiä nähneenä.
Oli täällä ennen minua, ennen tätä asutusta.
Ylväänä, ylpeänä itsestään.
 
Minä en ollut ylpeä, en seissyt ylväänä juurella sen.
Katsoin maahan jalkaini juureen.
Seisoin keskellä palasten.
Ilmeisesti sieluni vielä seisoi,
maassa minä palasina.
 
Kuin enkelin ohjaamana puhelin soi.
Tärkeimmän ystäväni äiti
matkan päästä
silti kädessäni, sanat korvalleni
"Ei vika sinussa vaan sairaudessa".
 
En tiedä tietääkö hän
viisi tärkeintä sanaa sanoneensa.
 
Kun kaikki tuntuu kadonneen
vain jäljellä tuska ja syyllisyys.
Kun miettii miksi jatkaisin, jos vain pahaa levittäisin.
Syy kaikkeen itsessä
Tuska huutaa "En ole tälläinen, en todellakaan tahdo olla"
 
Sotii täysillä vastaan omia arvoja
omaa uskoa.
Mutta päivä toisensa jälkeen toistaa samaa
Itse aiheuttaen tietä tuhoten.
 
Kuinka usein toivoinkaan sairautta, joka hyväksytään,
jossa kipulääkettä tarjotaan.
Näennäisesti kaikki kunnossa,
vaan ei voi nähdä toinen mun sisälle.
 
Tuon puhelun jälkeen nostan käteeni palan ensimmäisen
itseäni.
 
Nousee pimeyden takaa, ajatukset muistuttavat.
Vielä monta ihmistä lähellä.
Miksi he eivät hylänneet?
Minulle tärkeimmät lähellä pysyivät.
 
Onko minussa kuitenkin jotain niin hyvää,
että lähelle jäävät.
 
Palan liimaan kohdalle sydämmen.
Paikalle tärkeimmälle.


perjantai 31. toukokuuta 2013

Elämää kilpirauhassairauden kanssa

 
Motivaation tähän kirjoitukseen sain blogista nimeltä "The life with Panda" ja siellä olleesta kirjoituksesta "Kilpirauhasen sairaus on pelkkä läskien tekosyy". Kirjoitus on julkaistu 31.5.2013.
 
 
Katselen taiteilijan maalaamaa taulua.
Taulussa tyttö istuu pimeydessä,
kyyryssä,
peläten pimeää.
Ainoana valona öljylyhty,
joka luo pienen valonkehän ympärilleen.
 
Taulu tuo tunteen eteeni, niin tuttuna.
Olisin voinut maalata tuon saman itse.
 
Kysyn taiteilijalta,
kuvaako taulu aikaa jolloin hän sairasti
kilpirauhasen liikatoimintaa.
 
Vastaukseksi saan vastakysymyksen
"Olenko taiteilija?"
 
Vastaan "en ole, mutta olen kokenut saman."
 
Kuvaako sitten tämän maailman kylmyyttä ja pinnallisuutta mistä Siina kertoo blogissaan vai mistä johtuu tuo valmius ulkonäön arvostelemiseen.
Miten nuo "syyttäjät" ovat valmiita kohtaamaan oman heikkoutensa? Miettivätkö he koskaan miten heidän käy siinä ympäristössä missä vain nuoruus ja kauneus ovat turvana? Ilmeisesti eivät, niin surullista kuin se onkin.
Miten he selviävät siitä illasta, kun elämä ei suokkaan enää pelkkää menestystä, kauneutta ja pinnallisuutta?
 
Ehkä tästä aiheesta kirjoitan yhden julkaisun ehkä koko sarjan, aika näyttää. Tiedän kuitenkin, että harva jaksaa keskittyä liian pitkään kirjoitukseen, joten tämä tällä kertaa.
 
Hyvää viikonloppua kaikille ♥
 


perjantai 24. toukokuuta 2013

Kerro, kerro kuvastin

 
 
Totuudenko kertoo?
 
Seison edessä
peilin
kuvani kädessäni
 
Enemmänkö kuin tuhat sanaa?
 
Miksi tunnen niin eritavalla?
Tunsin aikoinaan toisen
erinäköisen.
 
Olet siinä
vierelläin sanotaan
 
Ei
en ole tuossa
kuuleeko kukaan
KUULETKO!
 
Kätesi ojennat
en tartu siihen
en halua
ei oikealta sisälläni tunnu
 
On jäänyt mieleeni
hetki unen
tai todellisuuden
jotain
ulkoa todellisuuden
 
Odottamaan jään
unen lupausta
Luvannut on
kantaa
tukea
läpi
tiedä en
minkä tulevaisuuden
 
Tiedän vain
lupaukseesi voin luottaa
 
Matkallani
kaikki parantunut
tieni
siis oikean olen valinnut
 
Ei kiirettä
kotimatkalla olen
Aikaa niin paljon
kuin tarvitsen

perjantai 17. toukokuuta 2013

Osan sinusta lähtiessä

 
Muistan,
muistan sen päivän,
kuin tapahtuisi tässä,
tässä hetkessä,
juuri tällä hetkellä.
 
Ikkunaan katsoit
siellä jotain
tietämättämme
elämämme toisiimme liittävää.
 
Jotain siinä hetkessä
sinä ikkunassa
sinua katsoessa.
 
Kuiskasiko enkeli
höyheniin hentoihin.
 
Miten tietämättämme
yhteen liitämme.
Ei tiennyt kohde tuo ikkunan
kahta ihmistä
yhteen yhdistävän.
 
Ei lentoon
kuin kuiskaus
hento
tarvittu
 
Kuin yhteen
turvassa
kotona taas.
 
Hetkiä
ei muista poikkeavia
Kuitenkin
niin paljon
ei sanoin
voi toiselle kertoa.
 
Uskon
kerran olit vierelläni
olit nyt
kerran jälleen vierelläin.
 
Kuiskasit minut lentoon.
Kuiskasit ilmaa siipieni alle.
 
Kuiskaan,
siunaan
nyt sinun matkaasi
 
Matkaa rauhassa
ilmavirrassa
turvallisessa
 


lauantai 23. maaliskuuta 2013

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Paikalleen rakennettiin


 
Siinä seisoo
mihin kerran rakennettiin
 
Tuulen puhaltaessa
sateen piiskatessa
kylmyys pintaan iskeytyy
välillä syvään kaivautuu
 
Hetkiä kuitenkin
lämmössä
aamuruskon saapuessa
 
Suojaan hetkittäin
kulkija matkallaan hakeutuu
 
Lähelleen kun nojautuu
outoon lämpöön sulautuu
 
Vaan matka jatkuu
ehkä toiste vierelle nojautuu
 
Useimmat
ohi vain kulkevat
saattaa pinta
lähelleen kutsua
vaan ei ehdi
lähemmin tutkia.
 
Tuuli, pakkanen
sade,
päivä aurinkoinen
kuitenkin
pinnasta
teki kestävimmän
 
Ei mökin viereisen
pinta
hyvin hoidetun
väriltään
silmää kaikkia miellyttänyt
sisintä hyvin pidellyt
jo maatunut
savuksi ilmaan hälvennyt.
 
Ohi kulkija
kera kuvan ikuistavan
pintaansa ihailee
kauniisti kun vanhenee
 
Varmana
siinä vastassa
vielä vuoden
monta
varmastikin
 
Tervehtien
tuttua
tuota kulkijaa
 
 


perjantai 15. helmikuuta 2013

Minä


 
Olen,
mielestäsi en tarpeeksi
En enempään pysty
 
Muistan sinut
tiedän sinun odottavan
 
Voin vain toivoa
sinun siinä vielä olevan
kun herään jälleen eloon
 
Olen
juuri tässä
 
Teen kaiken mihin pystyn
suunta vain
juuri nyt toinen
 
Toiselle juuri nyt kaikkeni annan
Sinua en silti unohtanut
 
 
 


maanantai 28. tammikuuta 2013

Mandala

                                          Kuva lainattu osoitteesta: http://mandalamanday.blogspot.fi/2013/01/mandala-19.html?showComment=1359395472004


En tiedä miksi, mutta halusin ohjata teidät
katsomaan blogia jonka yksi haastekuvista on kuvassa.
 
Olette kaikki, kuten minäkin myös jollain tavalla
luoneet jotain omaa.
Kuka koruilla, toinen valokuvilla jne.
 
Olette kuitenkin pysyneet luonani lukijoinani.
Mietitte myös elämää syvemmin.
 
Katsoin tämän haasteen töitä
Uskoisin, että ne herättävät teissä samoja ajatuksia,
kuin minussa.
 
Käykää löytämässä uusia ajatuksia
hetkellisesti tai pysyvämmin♥
 
Blogi löytyy osoitteesta
 


perjantai 25. tammikuuta 2013

Taas näitä päiviä


 
Tiedät varmaan ne päivät,
kun vaan mikään ei suju.
Heräät ihan hyvällä tuulella
lähdet töihin hyvillä mielin
minkään ei vain pitäisi olla huonosti.
 
Mutta,
siellä se sinua odottaa
piilossa
kulman takana
 
Kävelet laulua hyräillen
kevät käsillä
ulkona kuin paratiisin auringossa.
 
Hiipii, kurkottaa
sormet hapuaa
ensin vain kynnet pitkät haluamaansa hipaisee
ennen kuin huomaat
otteen kovan sinusta saa
 
Ennen voimaa ei ollut
ei otteestaan irti päästä
 
Tänään raavin
kynsin
vaikka irti sormen puren
 
Älä tartu minuun
häivy
häivy pois läheltäni
Ei lähelleni sinulla mitään asiaa
 
Enää en suostu
totuit
helppo uhri olin
 
HÄIVY
huudan
tänne sinulla ei enää mitään asiaa
 
Et hyvää
et energiaa hyvää, positiivista
enää mustaa.
 
Tänne aamu on koittanut
et aurinkoani enää vie.
 
RAKASTAN!