Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Oman elämäni kynnyksellä



Myönnän heti alkuun:
tein väärin, kopioin luvatta toisen blogista kuvan.

Haluan kuitenkin kertoa syyn.
Kerron kuitenkin ensin, että kuva on Eilan

Voitin hänen arvonnassaan hänen tekemänsä ihanan korun.

Hänen korunsa pitää tuntea omassa kädessään
ennen kuin ymmärtää sen taidon ja rakkauden millä hän korujaan tekee.

Sitten postauksen otsikkoon. 
Toivon, että jaksat lukea enemmän kuin nuo ensimmäiset kolme riviä jotka ihminen kuulemani mukaan lukee sähköpostista.

Elän tällä hetkellä ilmeisesti minulle tarkoitettua elämää.
Olen oman elämäni etuoven kynnyksellä.

Miten paljon olenkaan tehnyt virheitä,
vihannut, syyttänyt, kadehtinut
lista on pitkä, loputon.

En tiedä miksi.
Tieto on muilla.
Miksi minuun uskottiin, luonani pysyttiin?
Suojaverkko ympärilläni, aina, herkeämättä.

Itseni olisin jo pois heittänyt, kauas näkymättömiin kuljettanut.

Minut askel askeleelta rakennettiin
palat paikoilleen asetettiin.

Tekivät työtä välillä toivotonta
aina kiittämätöntä.

En voi tänään kuin kiittää
kumartaa
polvistua eteensä sen.

Tunne nöyrä sisälläni.

Tiedän
sielultani tämä ihminen joskus olin
ennen elämääni
  ilman siipiäni.

Vieraaksi tunnen itseni omassa elämässäni
kumpa vain palaisi luottamukseni itseeni.

Kuinka monta olenkaan käännyttänyt
luotani karkoittanut
eivät hyväksy jos näkevät sisimpääni.

Nyt tiedän heidän näkevän
miten,
miten korvaan,
jos huonon itsetuntoni vuoksi
kääntyvät pettyneenä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

A Blog with Substance


Sain tämän tunnustuksen Mekeltä hänen Meketys-blogistaan
13.7.2012.

Kiitos Meke♥

Kesäänhän kuuluvat leikit, joten tällä tunnustuksella leikitään seuraavilla tehtävillä:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni.

En tällä kertaa jaa tätä tunnustusta eteenpäin.
Tunnustuksen ovat ansainneet kaikki blogit joita säännöllisesti luen.

Seuraavaksi 8 satunnaista asiaa minusta:

- rakastan eläimiä ja luontoa
- ystäviini lasken ne ihmiset jotka antavat itsestään enemmän kuin pelkän pinnan
- inhoan ihmisten hyväksikäyttöä
- olen onnellinen lisääntyvästä syvällisestä keskustelusta
- kannan jatkuvaa huonoa omaatuntoa liikkumattomuudestani, miten onnistuinkaan kadottamaan nuoruuden liikunnallisuuteni
- olen onnellinen siitä, että käsillä tekeminen on tullut uudelleen osaksi minua. Nuorena suunnittelin pukuompelijan ammattikouluopintoja, mutta tein virheen ja lähdin lukioon.
- askartelu on antanut uuden katsontatavan ympäristöön
- kirjoituksistani näkee uskoni, mutta silti koen vieraaksi kirkossa käynnin ja voimakkaasti uskonnolliset ajankohtaisohjelmat


Tunnustus


Eila  antoi tämän tunnustuksen minulle jo 6. Toukokuuta 2012.
Kiitos Eila ♥

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.
Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!


Eila oli antanut tämän jo kahdelle myös minulle tärkeälle blogille, joten en voi tätä heille enää antaa.


Jaan tämän itse seuraaville blogisteille:


Käykää tutustumassa heidän ihaniin blogeihinsa♥

Muottiin sopiva


Miten paljoa päiviä kului
etsintään turhaan.

Kuvan itsestään itselleen asettanut
tietyn muotoisen
tietyt mitat täyttävä.

Asettua yritti
jotain kohtaa muuksi muuttaa.

Sanat ystävän
vasta ajatuksen oikeille raiteille asetti.

Et sovi muottiin toisen
vain omasi sinulle sopiva.

Jos jossain kohtaa muotissa suoraa
ei siihen sovi kohta kaareva.

Ei kyseessä vain muotti pinnan
pitää sisällään myös sisällön.






tiistai 24. heinäkuuta 2012

Taivaalta saatua


Yläkuvassa ovat minun ja mieheni enkelit♥

Niki on jollain tavalla ollut yhteys taivaaseen aina.
Nykyisin vanhin koiramme.

Lähes menehtyi 3 vuotiaana myrkytykseen.
Myös silloin oppaani olivat apuna ja tukena.

Tuolloin he herättivät minut keskellä yötä
ensin kerran ja sen jälkeen uudelleen.

Tuo oli yö, jolloin näin ensimmäisen kerran
käsissäni olevan parantavan voiman.
Sen yön jälkeen en ole saanut yhtä konkreettista todistetta
voiman olemassa olosta.
Pyytäessäni Nikille parantavaa voimaa, jotta hän selviäisi
pimeässä huoneessa näin käteni ja Nikin välissä valkoisen valon.

Olin hereillä, en juoneena, ihan siis selväjärkisenä.

Saimme olla myös siunauksen siinä, että saimme tuona yönä
varmaankin kaupungin päivystävistä lääkäreistä parhaan.
Hänen ammattitaitonsa ja välittämisensä johdosta Niki toipui.
Kotiin päästyämme Niki oksensi ison määrän verta, joka oli jo ehtinyt vuotamaan
hänen mahalaukkuunsa.
Lääkäri oli myös siinä upea, että hän soitti seuraavana aamuna
ja kysyi Nikin vointia. Todellista välittämistä lääkäriltä.
Kävimme vielä päivällä uudella lääkärillä
joka totesi Nikin kolkuttaneen taivaan portteja.
Maksa-arvot olivat edelleen tuolloin huomattavan korkeat.

Syykin myrkytykseen selvisi muutamien päivien kuluttua.
Naapuri tuli kysymään tiedämmekö kenen rotanmyrkkypussista on kyse.
Heidän kissansa oli tuon pussin kantanut kotiinsa onneksi syömättä myrkkyä.


Yllä on meidän Jade ♥
Hänkin vastaus toiveeseemme ja uskoomme,
Tiesimme, että saamme uuden perheenjäsenen
meille sopivan, kun sen aika on.
Jade löytyikin todella läheltä ja nopeammin kuin uskalsimme toivoa.
Hän löytyi paikasta johon yhdistyi myös tärkein ystäväni,
opettajani ja tukeni elämässäni.

Kysyin saanko antaa nimeksi henkioppaan nimen.
Luvan saatuani, niin Jade kuin blogini saivat tuon nimen.

Blogini siksi, että siinä ja sieltä haluan jakaa
kaikkea saamaani myös muille.
Niille, jotka syystä tai toisesta löytävät tiensä
saamieni sanojen luokse.
Löytävät sen minkä minä olen elämässäni saanut.


Yllä on Nella.
Hänestä sain unessa ennakkotiedon.

Näin hänet unessani,
kävelemässä kolmantena kahden vanhimman koiramme keskellä.
Nikin ja Pepin keskellä. Pepi poistui luotamme 2.3.2012.

Ystäväni ilmoitti pennuista, jotka tarvitsevat kotia.
Sain tuolloin jo juuri syntyneiden pentujen kuvat, joista
heti valitsimme ns. frakkineidin.

Hänet kuitenkin olikin luvattu toiseen kotiin.
Viikkoa ennen luovutusikää sain puhelinsoiton,
että frakkineiti tarvitsee kodin. Varaus oli peruttu.
Nella oli kuin olikin meille syntynyt,
meille tarkoitettu.
Hän suhtautui meihin heti hyvin luottavaisesti,
nukkuen selällään auton takapenkillä pitkän kotimatkan ajan.


Kuten Jade tässä kuvassa
minä katson nöyränä,
uteliaana,
mutta uskoen,
iloiten
miten blogissani on käynyt lukijoita.

Ihmetellen, että lukijoita on käynyt
vaikka en ole mitään julkaissut aikoihin.

Kiitän teitä kaikkia siitä ♥
Kiitän teitä, jotka olette tulleet lähelle sydäntäni♥

Pahoittelen, blogini hiljaisuutta.

Kirjoitan kuitenkin ne todelliset tekstit
vain silloin kuin on niiden aika
kun niihin tulevat sanat tulevat
ilman pakottamista.
Luonnostaan ja helposti.

Kiitos, että olit hetken luonani!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Vapaaehtoistoiminta


Ensi kosketukseni vapaaehtoistoimintaan.

Tänä viikonloppuna
opin paljon
opin jotain hyvin tärkeää.

Tämä viikonloppu
muutti minua,
muutti ajatuksiani,
pysyvästi toivon.

En ole koskaan ollut festarityyppiä,
en ole viihtynyt suuressa joukossa
humalassa humalan keskellä.

En tiedä muuttiko tämä viikonloppu
ajatuksiani itse festarista
se ei edes ole tärkeää.

Tärkeää on se
miten löysin aivan uudenlaisen ympäristön
ihmisyydestä, läsnäolosta.

Vaikka maailmassa eletään paljolti
pinnallisuuden ja itsekkyyden keskellä
on myös tämän kaiken vastakohta
pahaa voimakkaampi voima
rakkaus lähimmäistä kohtaan
tuttua ja tuntematonta.

Ihmiset välittävät, auttavat pyyteettömästi
huolimatta omista huolista, kivuista ja väsymyksestä.

Tämä vahvisti jälleen uskoani siihen, että
ihmisen sielu näkyy hänen silmistään.
En varmastikkaan ole nähnyt vastaavaa katsetta
kuin naisella johon tänä viikonloppuna tutustuin.

Minulla itselläni on vielä pitkä matka näiden
ihmisten kaltaiseksi.
Olen hyvin kiitollinen, että
sain hetken kulkea heidän polkunsa vierellä.






tiistai 10. heinäkuuta 2012

Niitä päiviä



Tänäänkö taas?
Ajatuksissa paljon,
olokin ihan hyvä.

Kuitenkin kirjoitettuani
tai sanottuani jotain
jonnekkin, jollekkin
tunnen tutun
ajatuksen hiipivän lähelle.

Kuiskaamaan,
supattamaan
pahalla tuulellako olen
suoraan sanot
loukatakko tahdot.

Ihmetyttää
miksi hiipi jälleen lähelleni.
Eikö voisi jo kohdettaan vaihtaa.

Värinsäkin melkein näen
ei kirkasta,
tummuutta hohkaa.

Ei antaisi minun
ajatuksiani kertoa
ei ainakaan mielipidettä.

Mistä mukaani otinkaan
miksi reppuuni pakkasin.

Hyvä on jos itseään arvioi
itseään pyrkii kasvattamaan.

Hra/rva Liika Itsekritiikki
ei kuitenkaan sovi
elämän kumppaniksi
koko elämän ajaksi.
Posted by Picasa