Povitaskussa mennyt

Avaat oven.

Katson maata kohden häpeillen.

Tunnistatko?

Turvanani vain sanat ystävän

"luota itseesi, olet lämmin ihminen".

Ei pelkkä kotoisuus oven auetessa.

Sinä sen teet katseellasi.

Tunnistatko?

Vastaani saan katseen syvän

menneisyys ovestasi sisään tulossako?

Hieman oudoksi oloni tunnen

onko hyvä tuloni?

Herkeämättä minua tutkit

kuin hypätä mieleeni haluaisit.

Ystäväni toinen kuitenkin onneksi matkassani

pitää kättä olkapäälläni, rauhoittaa.

Kyyneleet silmiisi hiipii,

vaikea niitä on vastaanottaa.

Liianko syvästi tunnet

osaanko tunnetta noin hyvää läpi päästää sydämmeni.

Esittelet perheesi

tunnen vain suurta ylpeyttä puolestasi.

Lapset niin kauniit ja hyvät

olet saanut rinnallesi.

Käsipäivää minut nolostuttaa

hankala on sitä ilmentää.

Halata haluaisin

en uskalla

tekemättä jätän.

Mukanani toin menneen

käsipäivää jotenkin niin vieraalta tuntuu,

kylmältä, viralliselta.