Ensi kosketukseni vapaaehtoistoimintaan.
Tänä viikonloppuna
opin paljon
opin jotain hyvin tärkeää.
Tämä viikonloppu
muutti minua,
muutti ajatuksiani,
pysyvästi toivon.
En ole koskaan ollut festarityyppiä,
en ole viihtynyt suuressa joukossa
humalassa humalan keskellä.
En tiedä muuttiko tämä viikonloppu
ajatuksiani itse festarista
se ei edes ole tärkeää.
Tärkeää on se
miten löysin aivan uudenlaisen ympäristön
ihmisyydestä, läsnäolosta.
Vaikka maailmassa eletään paljolti
pinnallisuuden ja itsekkyyden keskellä
on myös tämän kaiken vastakohta
pahaa voimakkaampi voima
rakkaus lähimmäistä kohtaan
tuttua ja tuntematonta.
Ihmiset välittävät, auttavat pyyteettömästi
huolimatta omista huolista, kivuista ja väsymyksestä.
Tämä vahvisti jälleen uskoani siihen, että
ihmisen sielu näkyy hänen silmistään.
En varmastikkaan ole nähnyt vastaavaa katsetta
kuin naisella johon tänä viikonloppuna tutustuin.
Minulla itselläni on vielä pitkä matka näiden
ihmisten kaltaiseksi.
Olen hyvin kiitollinen, että
sain hetken kulkea heidän polkunsa vierellä.
<3 joskus riittää, että on läsnä. <3 Olen huomannut, että olet jaksanut katsella vanhoja tekeleitäni ja kommentoinut niitäkin. Se on tuntunut mukavalta.
VastaaPoistaLäsnäolo onkin ehkä se tärkein.
PoistaTekele on ehkä hieman väärän kuvan antava. Kauneutta olen käynyt sivuillasi katselemassa♥
Mukava kuulla, että olet saanut positiivista energiaa:)
VastaaPoistaOlen väsynyt, mutta onnellinen:)
PoistaNiin totta ja tärkeää, rinnalla kulkijoita tarvitaan.
VastaaPoistaLämmin ajatus luoksesi♥
Onneksi vielä on paljon heitä, rinnalla kulkijoita.
PoistaKiitos Hannah♥
Ihailen kaikkia vapaaehtoistoiminnassa mukana olevia, se on niin hienoa toisesta välittämistä. Mukavaa, että sinäkin sait siitä itsellesi hyvää oloa.
VastaaPoistaOlen itsekkin aina ihaillut heidän työtään ja miettinyt, että sitä tekisin itsekkin eläkkeellä.
PoistaVaikka väsyin, niin kokemus oli sellainen, että pois en sitä antaisi.
Miten paljon enemmän sainkaan kuulla, nähdä ja kokea tällä tavalla, kuin olemalla festariasiakkaana.