Tällä viikolla jouduin kohtaamaan oman rajani ymmärtämiseen.
Luin kirjoitusta johon ei riitä ymmärrykseni
ei anteeksianto
ei ymmärrys.
Kotimaamme pahuuden ilmentymä oli jotain käsittämätöntä.
Olisin jotenkin voinut vielä yrittää ymmärtää,
jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen kerta.
Mutta ei,
tätä oli toistunut kymmeniä kertoja.
Täysin puolustuskyvytön.
Miksi?
Ei tähän käy puolustukseksi
aikuisen avunhuuto
ei kurja lapsuus.
Miten voimme enää arvostella eri kulttuurien toimia,
kun omassa pesässämme asuu itse pahuus.
Itse laitan tälläisen pahuuden asteikolla ylimmäksi.
Rukoilen, että katto on kohdattu ja mitään vastaavaa
ei koskaan enää tapahdu maassamme.
Olen aina ajatellut, että ihminen nuoresta vanhuuteen
tietää kuitenkin pahuuden olemassa olosta.
Minut saa raivon partaalle lapsen ja eläimen huono kohtelu.
He eivät voi ymmärtää eivät puolustautua.
Tälläinen on onneksi yksittäistapaus lapsen kohdalla
mutta eläimille arkea.
Toivon, että jokainen pysähtyy ajattelemaan myös
sitä miten kohtelemme päivittäin
Luojan luomia.
Olen kanssasi samaa mieltä. Lapsen pahoinpitely ja surmaaminen on käsittämätöntä julmuutta ja pahuutta. Toivottavasti äiti selviää surustaan edes joskus ja murhaaja saa mahdollisimman kovan tuomin!
VastaaPoistaTuo oli tosissaan koskettava tapaus. Toivottavasti tytöllä on nyt kaikki hyvin <3
VastaaPoistaTuntosi ovat tutut minullekin. Kuten blogistani käy ilmi, olen miettinyt pahuuden olemusta pitemmän aikaa. Kun kohtaa sellaista pahuutta, mitä ei voi järjellä ymmärtää, mikä ylittää kaikki mittasuhteet - ihminen joko kuolee siihen tai jos selviää, niin etsii syitä sille, miksi täysin järjetön asia tapahtui. Jollakin tavalla maailmankuva on rakennettava uudelleen ja koetettava selviytyä...
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kommenteistanne:)
VastaaPoistaMeken kanssa olen pitkälti myös samaa mieltä. Aikoinaan jouduin itse tekemään ratkaisun, etten voi ajatella ihmisten julmuutta.
Niiden ajatusten kanssa ei pysty elämään.
Voin vain elää itse toisin ja kertoa oman näkemykseni.
Jokainen meistä käyttää Vapaata Tahtoaan, joka myös vaikuttaa tulevaan polkuumme.
Ahdistavan käsittämätöntä, äärettömän surullista. Pimeyttä ja pahuutta on kuitenkin niin meillä kuin muualla, valitettavasti. Pienimpään, puolustuskyvyttömään kohdistuvana kertoo karusti hyvin sairaasta mielestä ja toiminnasta. Emme ole lintukoto, emme, meillä on aikas vakavia pahoinvoinnin ja hädän aiheita omasta takaa.
VastaaPoistaToivokaamme, että jokainen rohkenee puuttua ja välittää, jos ja kun huoli pienestä kulkijasta herää. Isommasta myös. Että ylipäätään välittäisimme.