Sivut

perjantai 7. syyskuuta 2012

Kiveen kirjoitettu


Kokoan helminauhaa
kivistä aidoista
ei ihmisen tekemästä vaan Luojan luomasta.

Kerrokset omaa kertomustaan kertovat.
Aikaa paljon kulunut
kerrokset kiven muokannut.

Missä kivessä, kalliossa sieluni käynytkään
kautta kasvikunnan
eloon siirtyi kautta eläimen.

Missä
mikä näistä olin.
Poistettu se muistoistani.

Ihmiseksi rikkaaksiko siitä siirryin
vähitellen 
pois otettiin etuoikeuksia.

Matkaani en koskaan saanut
muistoja vanhoja
neuvoja 
virheitä varomaan.

Matkaan kerta kerran jälkeen
kera Vapaan Tahdon.

Jokainen matka sieluun merkin jätti.
Kuinka kertaa monta
toista sielua kaltoin kohtelin.

Sitä en tee tällä kerralla.
Pahoin voin milloin
eläimen huonosta kohtelusta
milloin ihmisen ahneudesta.

Opista kertoo
matkasta opin tiellä.

Miten niin moni uskoo kerran elävänsä.
Ei pysähdy
ei mieti tätä suunnatonta epäarvoisuutta.

Helpompi syyttää
kuin peiliin katsoa.

Miksi miettisi
hyvin asiat mulla.
Miksi en ota kaikkea mitä haluan.

Jumalan rakkauteen, armoon
uskoa on vaikeaa,
jos kaikki tässä vain tässä hetkessä.

Helppoa niillä joilla kaikki.
Olisiko
jos tiedostaisi vain opintien alussa olevansa.

Eikö haaveilisi jo luokalla korkeammalla olevan.

Jatkokouluun saakka jotkut päätyneet.
Heiltä niin paljon pois ottaneet.

Iloitse puolestaan heidän,
auta, kohtele kuin lasta Herran.

Heille portti viimein aukeaa
on aika kotiin palata.
Silmistään näet jo hyvyyden.

Matka ei aina pitkä
ehkä pysähdys hetken verran.

Opintojen pituus
kädessä meidän.

2 kommenttia: