Sivut

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Suuret kyyneleet



Koska koittaa aamu
jonka kauneutta ei päivä vie
uutisilla jo liian tutuilla.

Pelkään hetkeä jolloin
sama tarina eri henkilöillä
ei enää kosketa.

Löytyykö alkua virran
kyynelten liian suurien.

Liian voimakkaana suru esiintyy
ei surevaa tunnu kukaan ajoissa auttavan.

Sinä työntekijä Mannerheimintien
käännä katseesi
avaa silmäsi.

Onko katseesi liian kaukana
et näe silmilläsi enää pientä lähellä.


6 kommenttia:

  1. Mieleeni tuli, että lähetän pienten puolesta rukouksen Taivaan Isälle.

    VastaaPoista
  2. Pysäyttävä, koskettava teksti.
    Olen ollut viime päivinä varmasti meistä moene lailla mykistynyt ja suuressa surussa maamme uutissurmista. Millaista pahoinvointia ja hätää meillä onkaan ns. hyvinvointikulissimme takana. Ja täysin riittämättömät resurssit turvata asianmukaista tukea ja hoitoa. Sopinee myös kyseenalaistaa, miten kovilla arvoilla painetaan myös työelämässä, ulkoista pärjäämistä ja kilpailua joka elmänalueella korostaen. Jotakin perustavaa on pahasti pielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanot sen mitä me monet ajattelemme:(. Onko jo liian myöhäistä.

      Poista