Sivut

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Lainan lyhennyspäivä


Heräsin uneen ahdistavaan.
Toivoa vain voin,
että ei uni tulevaisuudesta.

Aamu toimet normaalit
viikonloppu edessä
ei haittaa olo väsynyt
unen ahdistuksen
siirrän voimalla toisten ajatusten.

Ajan kautta maisemien
tuttujen, kauniiden.

Hetki silmänräpäyksen
muutti aamun normaalin.
Minulle vain tuo pieni hetki
toiselle maksoi elämän.

Riistin elämän
kauniissa aamussa
odottamatta
tarkoittamatta.

Pysähdyin
kaiken tein mahdollisen.
Ei sielu ruumiista irronnut
en apua saanut
etsin, sitä pyysin.

Ei minulla lupaa päätökseen
miten auttaa 
ei eläin minun
ei kiinni ottaa antanut.
Eläin toisen
ei toiselle ilmeisesti tärkeä
matkaani pyysi jatkamaan.

Tiedän
ei mikään sattumaa
ei mikään poistu tästä elämästä tietämättä.
En tarkoituksella pahaa tehnyt
en tätä valinnut.

Tuominnut usein olen
ohi, kun kuljen yli ajetun.

Tuominnut siis olen myös turhaan
totuutta tietämättä.
Tuominnut vaikka ei
jokainen kuolema
välinpitämättömyydestä aiheutunut.

Syytä en tiedä
miksi ei riittänyt kuolema.
Syytön kärsimystä kohtuutonta
joutui tuntemaan.

Voin vain pyytää, rukoilla,
että Isä kotiin haki heti lähdettyäni.

Anteeksi!


8 kommenttia:

  1. Onneksi oli pahaa unta, heti herättyä ne tuntuvat todelta:)

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti tapahtunut totta on. Uni aiheutti jo valmiiksi aamuun ahdistuksen.

    VastaaPoista
  3. Voi kurjuus, mutta tapahtunutta ei voi muuttaa. Toivottavasti saat ensiyönä nukuttua paremmin. Minä olen ollut kiireinen ja koruilu on ollut vähäistä. Huomenna laittelen kuvia, ja toivottavasti saan koruja tehtyä lisää. Muutos vie voimat, vaikka onkin positiivinen sellainen. Poikani on kotiutunut keskiviikkona.

    VastaaPoista
  4. Voi miten koskettava runo! toivotan silti hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. uuh... kamala päivän aloitus Sinulla, koeta jaksaa, enpä muuta osaa sanoa..

    VastaaPoista
  6. Voi, se on surullista!
    Kerran ajoin jäniksen yli, kun palasin myöhään syksyiltana (n. vuosi sitten) töistä. Muistan, kun pupu vain katsoi minuun ja sitten oli poissa...En ehtinyt kuin miettiä, mihin väistän, luotin, että pupu jatkaa matkaa, ei jatkanut, enkä ehtinyt väistää...Pysähdyin, juoksin katsomaan, kituuko. Poika polkupyörällä tien vieressä sanoi, että kuoli heti. Siirsimme yhdessä pupun tien sivuun. Ei tunnu kivalta, ei! Pääasia, ettei pupu kärsinyt! Muistan, kuinka vanhempani, kun sain nuorena ajokortin, varoittivat minua juuri tällaisista tilanteista, sanoivat, että mieluummin pupu kuin sinä...
    Älä murehdi, ei enää kärsimystä...
    Sinulle kaikkea hyvää ja siunausta kesääsi!♥

    Ps. Toivottavasti et ole unohtanut toteuttaa unelmaasi..:)Minusta se korttijuttu olisi ihana!♥

    VastaaPoista
  7. Kiitos teille kaikille kauniista kommenteistanne. Tuli olo silloin päivällä, että kissa oli haettu kissojen taivaaseen.

    VastaaPoista