Kumartaen

Miten tämän kaiken
sisääni talletettua saisin.

Hetken pysähdyksissä
osana luontoa,
häiritsemättä.

Hiljaisuus,
poissa ihmisen aiheuttama ääni.

Hiljaisuus,
oikeanlainen.

Elämää kaikkialla.

Tuuli puissa, ilmassa kuiskii.
Emo linnun, kielen poikasilleen opettaa.

Siipien, vieno isku vasten ilmaa
tuntea voi äänestä lentäjän.

Mänty uljaana seisoo
vieressä lajin nuorempia
myrskyssä kaatuneina.

Juurensa vakaasti maahan kahlinnut
kuin mikään horjuttaa voisi ei.

Ei nuori noin kauniilta,
arvokkaalta näyttäisi.
Jokainen sentti taidetta veistäjän.

Kumartaen kiitän,
osaksi kertomustaan pääsin.
Vielä täällä jatkaa
jälkeen niin monien.

Tallentaen renkaisiin vuosien
tiedon ehkä vuosisatojen.