Viesti Ystävältä

Sain tänään viestin Ystävältäni.

Vastauksen kysymykseeni.

Pitkän matkan päästä

hän tunnisti

miten olin astunut jälleen

epävarmasti askeleeni.

Tuo askel

ei vienyt minua eteenpäin

vaan horjutti hieman

matkaani takaisin tulosuuntaan.

Hän ojensi kätensä,

tuki ja ohjasi oikeaan suuntaan.

Takana on pitkä pimeä.

Rannat ovat vielä osittain jään peitossa.

Mutta nämä tukipuut

ovat tänäkin keväänä

omalla paikallaan.

Aivan kuin ennenkin.

Tämäkin laituri

nyt tyhjä

on hetken päästä

täynnä kesän odotusta.

Mihin matka vie,

minä en tiedä.

Kuljen välillä muistamatta

askeleideni jättävän jälkiä.

Kovaan pintaan jäljet eivät tartu.

On kuitenkin pintoja mihin

jälkeni jäävät pysyvästi.