Sivut

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Valumia


Tänään kuten eilenkin aamulla
kohtaan jälleen itseni
samassa tutussa ajatuksessa.

En haluaisi katsoa edessäni olevaan peiliin.
Mieleeni tulee vain sana
valumia.

Jäädessäni pohtimaan sanaa enemmän
ajatukseni juoksee jo sanaan
kotelovaihe.

Ehkä olenkin kotelovaiheessa.
Kuoreni rypistyy.

Olenko kuitenkaan koskaan nähnyt
rumaa vanhusta.
En.
Heissä näkyy eletty menneisyys.
Jäljellä on ihmisen sisin.



Tänäkin kesänä
tunnen ruohon varpaissani.
Auringon lämmön kehossani.
Kotelon sisällä kehityn
kuoriutuakseni
todelliseen kauneuteeni.


Nukun siis ensi yönäkin
nähden unia
elämän kauneudesta.

2 kommenttia:

  1. Kauniita ajatuksia sanoiksi puettuna, voi kunpa saiskin jo varpaisillaan kävellä nurmikolla:)

    VastaaPoista
  2. Voi Maati, kumpa tietäisit kuinka onnelliseksi sait aamuni, kun sähköpostissani oli sinun kommenttisi.
    Kiitos :)

    VastaaPoista