Minun kirkkoni

Minun kirkkoni.

Se on kaikkialla.

Sisälläni, ympärilläni.

Niin taivaalla...

kuin metsässä.

Maassa, puissa, kivissä... 

Joissa, järvissä, merissä.

Se loistaa kynttilän valossa.

Hiljaisuudessa, äänessä.

Surussa, rakkaudessa.

Uskoni on käsin kosketeltavaa.

Läpinäkyvää.

Heijastuksia ympärilläni.

Se kantaa minua läpi elämäni.

Pitää minut pinnalla.

Voin luottaa siihen.

Se uskoo minuun.

Uskoni on näköala.

Näköni kauas ilman esteitä.

Ympäri vuosien

kautta vuorokausien.

Matkani juuri tässä loppuu jonain päivänä.

Kuitenkin sinä päivänä

siirryn, en poistu.

Olen kiitollinen matkaoppailleni.

He antoivat minulle uskoni jo unessani neljä vuotiaana.

Sillä tiellä olen edelleen

siltä tieltä poistun uuteen.