Ei kaikki alusta loppuun kirjoitettu

Minä ujoksi synnyin.
Hän hymyn sai lahjanaan.

Ujona pysyin läpi lapsuuden vuosien.
Hän hymyllään tuntui kaiken saaneen syntyessään.

Ei meistä kaikki hymynsä vuoksi patsasta saa,
hänelle se annettiin syystä, luonnostaan.

Ehkä samat lahjat syntymässämme saimme,
en omaani tiennyt, hänelle sen elämä näyttänyt.

Hänellä ehkä enemmän lahjoja syntymän,
minulla käsiä enemmän ympärillä suojaavia.

Hänet maahan hyvin istutettiin,
hyvään paikkaan
keskelle kaiken tarvittavan.

Yksi jäi huomaamatta
ei suojaa
ei tuulen
ei myrskyn.

Helpolta joskus paikka näytti hänen elämänsä.
Vaan totuus toinen.

Kuinka monesti hän muille antoi
maataan itse lannoittamaa.

Teki virheitä useita ja toistamiseen.
Joutui myrskyn keskipisteeseen.

Tuuli juurista kaiken pyyhki mennessään.
Useat syytti,
poistaa pitäisi.

Ei oksia huomannut syyttäjät,
nuo oksat suojan antoivat,
huolen pitivät.